Viikonloppuna alko tuntua jo vähän kesältä, oikeastaan vähän liikaakin, mutta oltiin silti tehokkaita ja nikkaroitiin isän kanssa muutama hyppyeste 40 ja 50 sentin säätövaihtoehdoilla porukoiden isoon pihaan. Matskut revittiin ulkovaraston vintiltä, sopivasti löytyi useampi metri vanhaa jalkalistaa ja passelia rimaa. Pensselöin ennen kiekkopeliä kekkulit vesiliukoisilla ylijäämämaaleilla punavalkoisiksi kuin maailmanmestaruustasolla ikään, jehna että tuli näppärät. Valitettavasti mulla ei ollut oikein koko viikonloppuna yhtään koiraa joka olisi kiinnostunut mistään muusta kuin ketarat oikosenaan retkottamisesta, mutta muutamalla koehypyllä tultiin siihen tulokseen että ihan hypyiltä vissiin noittenkin silmään näyttävät.
Sunnuntaiaamuna lähdin isän farkku-Citroënilla metallihäkillä ja Utulla varustettuna ajelemaan 130 kilometrin päähän Jämsään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ottaen huomioon että kumpikin meistä oli asialla ensimmäistä kertaa oli collie paljon paremmin kartalla hommista siinä missä oma esiintyminen oli sitä luokkaa että loput meidän porukasta olisivat varmaan mielellään vaihtaneet omat koiransa vaikka hirvikoiriin kunhan kukaan ei olisi arvannut että ollaan joskus tavattu. No ei, elossa selvittiin ja ihan kivasti vissiin menikin kun norjalainen Mona Selbach arvioi Utun erinomaiseksi seuraavin perusteluin.
Nearly ten months. Very feminine but still needs time. Good mouth.
Underjaw could be sligthly stronger. Nice eye. Sufficient neck. Good
topline. Well developed chest and body for age. Sufficient angulations.
Well set and carried tail. Moves ok. Good coat and color.
Junnunarttuja kehässä oli viisi ja Utu sijoittui luokkansa neljänneksi siskonsa Iitan ollessa kolmas. Koira käyttäytyi näyttelyalueella tosi äärimmäisen hienosti, seisoskeli leppoisasti luppoajat ilman kummempia hötkyilyjä ja kehässäkin vähän tuomaria vilkaistuaan jatkoi sisarusten tuijottelua kopeloinnista huolimatta. Keli oli hieno, vaikka raviratapohja olikin siinä määrin yön jäljiltä märkä että mun kengät vaihtoivat väriä ja koirista sai toistuvasti pyyhkiä toistensa jättämiä tassunjälkiä mustista kyljistä. Olin jo yhden jälkeen takaisin autoa palauttamassa mikä oli yllättävää mutta tosi jees, kerrankin hommat hoitui ajallaan ja kotiin pääsi samantien. Ei mulle kyllä ihan hirveää nälkä päässyt kehittymään, elokuussa olisi Nokialla karkelot joihin mahdollisesti ilmoitan.
Oltiin pitkästä aikaa Mökön kanssa tänään Hervannassa ohjatuissa, tehtiin liikkuroituna hihnassa seuruuta, jäävät ja luoksetulo. Koiralla oli taas ruohonleikkurivire kun ehdin jo aiemmin iltapäivällä ottaa sen kanssa aika paljon seuruuta, joka meni muuten varsin hyvin. Seuruu ja jäävät meni vähän laiskasti mutta teknisesti ihan hyvin, ei ollut koutsillakaan oikein sen kummempaa kommentoitavaa. Kyllähän se osaa, paremmalta vaan näyttäisi optimivireessä. Luoksetulossa jäi tököttämään taas kun tehtiin liikkurilla, en tajua mikä siinä on että se ei toimi kisanomaisessa. Varsinkaan kun silloin kun hirvittävä erheeni jossa koiraa ojensin sattui, ei liikkuria käytetty. Tehtiin hyppyä itseksemme odotusajalla ja se meni ihan just silleen kun se nyt yleensä menee, teknisesti pirun hyvin.
On hiton hankalaa harrastaa koiran kanssa joka oppii melkein mitä vaan ihan naurettavan vähästä toistomäärästä, ja varsinkin ne asiat joita ei haluaisi sen oppivan. Tankki oli tyhjä yhden aiemman viiden minuutin seuruutreenin pohjilta, koiralla oli kuuma, se haahuili ja oli muutenkin hyvin ei-nyt-paineistunut mutta epäkiinnostunut. Irtoaminen oli viime viikon aksassa samaa luokkaa kuin tukkaan takertuneella purukumilla, joten oon tullut siihen johtopäätökseen että jo tuollainen reipas 20 astetta on Mökölle yksinkertaisesti liian kuuma tehdä intensiivisesti töitä. Kesäkuussa olisi tarjolla muutama hallikoe tässä nurkilla, vähän arvotuttaa kun toisaalta halli olisi meidän satunnainen aksahalli josta koiralla on hyviä fiiliksiä ja lämpötilakin olisi ainakin sopiva, mutta sitten taas mietityttää että oliskohan se koiran mielestä ihan kummallista mennäkin tokoilemaan kumipohjalle. No ilmo on auki vielä, katsellaan. Toisaalta tekis mieli mennä näyttämään Räsäselle että opittiin viime kerrasta jotain.
Utulla alkaa olla aika hyvä paketti perusteita kasassa, perusasento vaan paranee, seuruu on mukavaa ja paikkamakuukin alkaa hahmottua. Oon ottanut tavaksi käydä kummankin koiran kanssa erikseen iltapäivällä 10 - 15 minuutin lenkin jonka yhteydessä käydään hiekkakentällä ottamassa vähän juttuja. Utulle on lelupalkka se kaikista paras, sillä se jaksaa hienosti ja sitä se tavoittelee namustimia hanakammin. Joo, eiköhän siitäkin vielä hyvä tuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti