Jälleen alokasluokassa

Ei tänään oikein meinannut aamulla lähteä. Vettä satoi kuin saavista, mun motivaatio oli ihan pohjissa, matkalla Nokialle satoi vain helvetisti lisää ja aikataulut laahasivat jonkin verran. Viikonloppuna ehdin jo pelätä että koe jää juoksujen jalkoihin koska lenkillä tavattu jämtlanninpystykorva ei nähnytkään muita meidän porukan narttuja kuin Utun ja koira jotenkin tuntui omituiselta käteen. Mitään ei kuitenkaan viikon mittaan tapahtunut, joten kokeeseen mentiin. 

Mua nauratti kun tuomari totesi Utun juoksutarkastuksessa vähän ujoksi, kun se ei olisi millään katkaissut muhun katsekontaktia. Tää on meillä ihan tyyppillinen "ongelma" aina kun joku ulkopuolinen yrittää käsitellä sitä ja Utu on jo haistanut että ollaan tultu tekemään hommia, se hakee häiriössä mun katsekontaktia myös mätsäreissä mikä ilmeisesti vaikuttaa siltä että käsittely on sen mielestä epämukavaa. Jokainen Utun tunteva varmaan tietää miten asia todella on...

Alokasluokassa oli seitsemän koiraa joista yksi suljettiin kilpailusta jo alkumetreillä, joten luokka meni nopeasti, oltiin Utun kanssa kolmas koirakko. Ei ollut tosiaan oikein meidän paras päivä, varsinkin seuruut menivät melkoisen pipariksi mun oman todella järkyttävän huonon kävelyni takia. Koepaikalla satoi myös enemmän tai vähemmän vettä koko kokeen, mikä vähän jännitti mua etukäteen. Tuomarina Riitta Räsänen.

Luoksepäästävyys 10

Kytkettynä seuraaminen 8

Liikkeestä maahanmeno 8½

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 8

Vapaana seuraaminen 8

Hyppy 9

Paikkamakuu 10

Kokonaisvaikutus 8½

Kaikenkaikkiaan 177,50/200 pistettä, I - tulos ja kolmas sija. Vähän jopa yllätyin, miten hyvät kokonaispisteet lopulta saatiin vaikka meininki oli mitä oli. Kokeeseen kuitenkin mentiin paikkamakuun vuoksi, ja se meni juuri kuten pitikin. Ripeästi maahan, hyvä ja rauhallinen paikkamakuu ja ensimmäisellä käskyllä perusasentoon. Oon tosi, tosi iloinen kun saatiin nollattua paikkismörkö ja kova treeni tuotti tulosta. 

Liikkeestä seisominen on valunut jostain syystä viime aikoina, joten sitä pitää vielä katsoa ennen avointa luokkaa. Perusasennot olivat tänään vähän hitaita, joten niihin pitää paneutua. Mä taas tarvitsen ehdottomasti liikkuroitua seuruutreeniä, koira seuraa ihan supernätisti ja tarkasti kun seuruuttelen sitä omilla ehdoillani, mutta kokeissa mua aina vähän jännittää seuruu ja hätäilen ja töksäyttelen.

Utu teki tiistain viimeistelytreenissä ihan mielettömän hyvän liikkuroidun noudon, kun halusin teettää sillä jotakin muuta kuin alokasluokan liikkeitä. Kaukot on ihan jees hanskassa ja jäävissä kestää ohittamisen. Seuruutreeniä, hypyn laskeutumispaikan loitontamista esteestä, luoksetulon stoppi ja piilopaikkamakuu hätäilemättä ja pienissä osissa. Mutta nyt me pidetään tauko ja skabataan kesällä rallya ja aksaa, ei jaksa määräänsä enempää. Kuvassa kaikkensa antanut Utu ja palkintobokseri.

Nartun sterilaatio tähystämällä

Kirjoitan pienen tekstin aiheesta lähinnä itselleni muistutukseksi, nyt kun operaatio on vielä tuoreessa muistissa. Eli Mökö kävi viime viikon keskiviikkona 21. toukokuuta pitkän haaveilun jälkeen steriloitavana, ja leikkaustavaksi valittiin tähystys.

Vaikka Mökö ei olekaan ikinä kärsinyt varsinaisista valeraskauksista ja sen juoksut ovat olleet aina täsmälliset, on juoksuaika ollut meillä aina jotenkin vaikeaa. Ruoka maistuu, mutta siinäpä se. Mökö on haluton, väsynyt ja itsepäinen, nuuskii ja merkkailee, ärisee suunnilleen kaikille muille koirille ja sen ohjaajapehmeys korostuu. Lisäksi se tiputti suhteellisen runsaasti eikä kyennyt housukarvoista huolimatta pitämään itseään kyllin puhtaana, joten se oli housujen armoilla ainaki muutaman viikon. Ja housuja se tietysti inhosi. Ja kun otetaan vielä lukuun että henkiset ongelmat alkoivat hyvissä ajoin ennen juoksuja ja kestivät valitettavan pitkään niiden jälkeen, oli mulla puolet vuodesta haluton ja tuulella käyvä koira.

Pelkäsin toki etukäteen että sen jäljellä oleva eloisuus menee munasarjojen mukana, mutta toisaalta koira ei ole missään määrin jalostusmateriaalia ja märkäkohdun ja muiden terveysvaivojen riski patisti leikkaamaan. Kahden nartun taloudessa joku sitä paitsi juoksee kokoajan, joten vähenisipä se puoleen. Eikä tarvitsisi siivota enää "puolukoita" (Utu on lyhyestä karvastaan huolimatta älyttömän siisti ja muutenkin käytökseltään normaali) tai pitää treenitaukoja ja miettiä että millä tuon tuijottavan elukan saa aktivoitua. Turkki paksunee jos paksunee ja ruokahalu kasvakoot, kyllä mää kestän.

Mökö steriloitiin Pirkkalassa, eläinlääkäriasema Oivassa. Aluksi koiran nukutuskelpoisuus varmistettiin terveystarkastuksella, sitten punnittiin ja lopuksi laitettiin piikki pakaraan. Lääkäri kertoi että massuun johdettiin hiilidioksidia jotta tavaraan päästiin paremmin käsiksi, kohtu tarkistettiin maligniteettien varalta ja jätettiin paikoilleen sen ollessa normaali. Pienten putkien kautta poistettiin instrumenttien avulla pelkät munasarjat ja ohuet pienet viillot liimattiin umpeen. Kahden tunnin päästä rauhoituksen antamisesta Mökö oli valmiina haettavaksi ja torkkui räkä poskella heräämössä. 

Kotiin päästyään Mökö ryömi vuokrakauluri päässä mun sänkyyn ja nukkui kolme tuntia yhtä soittoa. Sen jälkeen sen käytös ei ole eronnut normaalista millään tavalla. Se olisi heti lähtenyt pidemmällekin reissulle, ruoka maistui ja pissa kulki. Kipulääkettä syötin viikonloppuun, mutta kipeältä se ei kertaakaan vaikuttanut vaikka aamulääke joskus unohtuikin. Paljaaksi ajellun massun haavat ovat olleet siistit ja kuivat koko ajan, viikonloppuna suihkuttelin pahimmat kudosnestekovettumat pois. Helppoa ja vaivatonta, tänään Mökö pääsi jo harjoittelemaan BH-koetta varten Utun tokotreeneihin.

Hintaeroa tuli melkein 300 euroa verrattuna avoleikkaukseen, mutta kyllä oli ehdottomasti rahan arvoista.

Noukanniemi 24.5

Very feminine but lacking in body weight. Head pattern ok, but very fine in muzzle. Eye could be darker. Acceptable angulations. Good tailset. Moved well. Nick Smith, NUO - EH.

Hauska lämmin päivä, jonka aikana Utu todettiin jälleen kerran turhan pikkuiseksi kaiken kaikkiaan eikä sieltä sen kummempaa ylistyksenaihetta sitten muutenkaan löynyt. Tämä laji se on mulle edelleen vieras ja vieraaksi saa myöskin jäädä. Kuvan on ottanut Karoliina Savolainen.

Tokon viikkokatsaus

Torstaina 15.5 sovin ennalta tuntemattoman henkilön ja koiransa kanssa treffit Hakametsään, Utulle paikkamakuu, (Mökölle piilopaikkis ja spedeilyä), lyhennetty matka, välipalkkoja. 

Illemmalla agility, jonka lopuksi Utulle paikkis Pinkin ja Jaden välissä, täysi matka, täysi aika. Vilkuili olan yli metsään alussa, mutta rauhoittui.

Perjantaina 16.5 Nekalassa Tanjan ja Kirsikan kanssa, Utulle seuruuta ja paikkis, Mökölle noutoa. Kirsikalle rivistä luoksetuloja, jossa Utu meni vipuun Tanjan käskytyksessä, mutta paransi toistamalla. Oli levottomampi kuin torstaina, mutta nousi vain kerran Tanjan käskystä, ei reagoinut Kirsikan liikkeeseen. Lyhennetty etäisyys ja välipalkkoja häiriössä pysymisestä, kasvavalla kestolla. 

Iltapäivällä ToiSKilla ensin kokeenomainen paikkamakuu liikkurilla, rivin taakse sijoittuneella tuomarilla sekä toisella koirakolla. Välimatkaa kasvattaen, muutama välipalkka. Treenikaveri kommentoi, että levottomuus huomattavasti vähentynyt. Ottaa selvästi kontaktia häiriöstä. 

Liikkurin sietoa hypylle ja jääviin, hypyllä alkoi arpoa ja jäävissä hämykäskytyksen, liikkeen ja viereisen hyppyesteen paineesta teki väärän jäävän. Kummastakin saatiin ok-toisto lopuksi, hyvä treeni kun ei ollutkaan ihan helppoa. 

Lauantaina 17.5 välipäivä paikkistreenistä, keinua hypyn kautta ja toiselle hypylle jatkaen. 

Sunnuntaina 18.5 tottisvuorolla ToiSKilla, jäävien erottelun tsekkaus, hyppyä, luoksetulo. Makasi samalla kun toinen koira tottisteli, lyhennetty välimatka, mä olin sivuttain koiraan nähden. Dobberia palkattiin lelulla, otti voimakkaastakin häiriöstä kontaktia. Toiselta treenikaverilta palautetta hyvästä makuusta.

Huomenna heti aamusta Mökö leikkauspöydälle ja Utun kanssa illalla Hakametsään, tehdään kokeenomaisella matkalla ja etäisyydellä paikkis Svean kanssa sekä rally-tokoa. Torstaina aksassa paikkis, lauantain näyttelyssä mahdollisuuksien mukaan räätälöity paikkis. Ensi viikolle yritän saada muutaman rivipaikkiksen, torstaina sitten kokeeseen. Sen jälkeen teen kunnon suunnitelman kesän piilopaikkamakuuopiskelulle ja höllään vähän pipoa ja laitan pääpainon rally-tokolle, jos vaikka sitä lähtisi koularin verran kilpailemaan (jos kokeisiin edes mahtuu koko vuonna). 

Huomaa nyt kun on ahkerasti treenannut tota paikkista, että miten onnettomasti se oli yleistetty ennen huhtikuun koetta. Svean ja Lihiksen välissä DT:llä, itsekseen tai Mökön kanssa lähipuistoissa. Kaikki koirat vaan ei oo Mököjä ja luojan kiitos niin, mutta joillekin ilmeisesti joutuu aivan todella opettamaan paikkamakuun. Nyt tehty ToiSKin kentällä, NPKH:n kentällä, Hervannassa, Nekalassa, Kalevassa, DT:llä, hiekalla, nurmella, matolla, asfaltilla, ihmishäiriö välissä, ihmishäiriö takana, käsiä taputteleva ihminen, jalkoja laahaava ihminen, viereisen koiran käskytys etäältä, viereisen koiran käskytys vieressä, koiran kanssa leikkiminen lähistöllä, koiran seuruuttaminen lähistöllä. Ja jos se ei riitä, keksitään lisää.

Aksakuulumiset

Vierimaan viimesunnuntaisen luennon jälkeen käväisin Anne-Marilla pätevänä toko-ohjaajana sekä morjeemassa ToiSKin keinua Utun kanssa. Aloitettiin bang-hommilla taas, siiveke toisen pään alle ja rämistelystä naksuttelua. Utu olisi kovasti jo mennyt pidemmälle, joten annettiin sen mennä, mutta laitettiin appari hidastamaan laskua. 2o2o löytyi muutaman kerran jälkeen aika luontevasti, ja tekniikka oli sen verran hyvä että jätettiin apparikin pois. Onnistui hienosti, haki hyvään kohtaan keinua eikä niiaillut. Muutaman kerran hosui, mutta eihän toi paljon muistele.

Torstaina tehtiin treeneissä ensin pelkkää keinua, teki varsin hyvin. Kokeiltiin yhdistää rataankin ja teki näppärästi. Keinun märkä pinta hieman jännitti, mutta kyseessähän oli toinen keinusessio. Mökö-raasu teki valitettavasti aika mojovan lentokeinun, mun pitäisi ymmärtää tukea sitä suoritusta enemmän koska obviously se vihje-erottelu ei vielä pelaa. 

Lauantaina mentiin aamusta Tiinan kanssa SDP:lle tekemään Virtasen ykkösluokan aksarataa. Kepit typistettiin puolikkaiksi ja välimatkat kärsivät muutenkin pienemmästä tilasta, mutta ihan mainiosti saatiin tehtyä. 

Aluksi Utulle pelkkää keinua, välissä ratapätkää ja lopuksi keppejä. Ollaan tehty vähemmän kepeille hakemista tuosta suunnasta ja yhdistettynä edellisen hypyn härdelliin ja kulmaan, ei meinannut oikein lähteä rullaamaan, joten viimeinen setti ihan vaan sitä. Videolla keinu ja kepit peräkkäin. 

Ratatreeni meni keppikulmaa lukuunottamatta ihan mukavasti. Esteet oikeassa järjestyksessä, rimat pysyy, kontaktit piti. Lentokeinu ensimmäisellä kertaa, kun olin ahnas porsas ja yhdistin viikon vanhan toiminnon taas rataan. Jos on pakko toistaitoista elukkaa laittaa siellä radalla esteelle joka ei ole vielä hanskassa, niin pitää tukea. Tuhma Riikka. Mulla oli selvästi ihan hyviä ajatuksia, mutta vastakäännökset oli yllättäen myöhässä. Päällejuoksu ihan kiva, takaaleikka vähän merkillinen mutta toimi kohtuu hyvin. Alun valssilla tuli sukille pari kertaa kun asettautuminen oli vaikeaa. Kepeille ja keinulle hitosti rutiinia, niin kyllä me ykkösluokkalaisia ollaan hyvinkin. Huomaa nykyään myös itsessä sen muutoksen että enää ei riitä että tulee nolla, pitää tulla sujuva ja hieno, tiukkojen käännösten siivittämä nolla.

Mökö meni ihan ok, kunnes tuli ensimmäinen virhe ja hommasta latistui viimeisetkin yrityksen rippeet. Mä en oikein tiedä että miksi se on mennyt tuollaiseksi, se kuitenkin joskus parivuotiaana tykkäsi aksasta kuin hullu puurosta, mutta mua se vissiin peilaa. Se tulee radalle näennäisen innoissaan, mutta itse tekeminen on vähän ahdistunutta. Lisäksi multa on aivan hävinnyt tuon koiran ohjaaminen kun oon ehtinyt tottua siihen että mulla on irtoava ja estehakuinen elikko myöskin, pitäisi sitä omaa rytmitystä osata muuttaa lennosta kun koira vaihtuu. Mun pitäisi varmaan ottaa asiakseni käydä tosiaan vaikka naksuttelemassa esteiden tarjoamista, jos meinaan sillä joskus startata. Että sais vähän sitä fiilistä kaiveltua. Puomilla pelotti, torstain keinu oli tuoreessa muistissa. Suoritti kuitenkin avustettuna sekä puomin että keinun. Sai kissanruokaa Tiinalta ja tuli iloiseksi.

Lopuksi kävin vielä kerjäämässä Snöltä selkäsaunaa, kuinka ammattimaista onkaan alkaa huutaa kauhuissaan kun koira tulee kohti... Ihan hyvin pärjäsin kuitenkin toisella kierroksella, vaikka olin vielä radikaalimmin myöhässä kuin omani kanssa. Ja sain hyvän muistutuksen siitä että mun omat koirani ovat tottuneet siihen että mun ohjauskäsi on välillä kaikkea muuta kuin vakaa, Snö veti rimat alas heti kun en todella keskittynyt siihen mitä teen. 

Mitä koira maksaa: kolmannesvuosikatsaus

Joskus uudenvuoden tienoilla päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja aloin pitämään Excel-taulukkoa kaikista koiriin keskittyvistä menoista, ja nyt oon toiminut näin onnistuneesti neljä kuukautta. Tässä tekstissä siis erittelen, paljonko kahteen suunnilleen 20 - kiloiseen koiraan kuluu rahaa ja mistä se summa muodostuu.

Neljän kuukauden loppusumma on noin 720 euroa. Jokaista kananmunakennoa, nakkipakettia tai kissanruokaa ei ole laskettu mukaan, koska mulla ei riittänyt pikkutarkkuus. Lopullinen summa on siis maksimissaan joitakin kymppejä suurempi. Laskin koirien kuluiksi kaiken ruokintaan liittyvän, jäsenmaksut ja lisenssit, koulutukset, hallivuokrat, lelut, varusteet ja tervendenhoidon. Laskennan ulkopuolelle jätin treeni - ja koematkoihin kuluneet bensat ja muut auton kulut ihan siitä syystä että eksakti kirjanpito olisi melko vaikeaa, ja vaikka ajamista kertyisikin vähemmän niin mulla oli auto ennen kuin mulla oli koiria ja mulla olisi auto edelleen vaikkei mulla olisi koiria.

 Mukaan lasketut ruokakulut käsittävät raa'an lihan, öljyt, kananmunat, kaurat ja riisit, sekä lisäravinteet. Kokonaisuudessaan ruokakulut olivat 319,73 euroa, joista noin 80 euroa kului lisäravinteisiin. Koska lisäravinne-erät ovat valtavat ja kestävät toista vuotta, keskimääräisiksi kuukausittaisiksi kuluiksi muodostui noin 60 euroa. Tätä olisi varaa pienentää entisestään ostamalla järjestelmällisesti isoja eriä, eikä nukkua päiväunia silloin kun liha-auto on kaupungissa eikä ostella eläinkauppojen sikamaisen kalliita pikkueriä paikkaamaan omia mokia. Kuitenkin ihan reasonable, hieman alle puolet kuluista menee siis suoraan koirien ravitsemukseen.

Jäsenmaksuihin ja lisensseihin on kulunut 99,5 euroa, mikä käsittää Suomen Collieyhdistyksen vuosimaksun, Nokian Palveluskoiraharrastajien vuosimaksun sekä vuoden 2014 kattavan agilityn A - lisenssin. Toijalan Seudun Koirakerhon parikymppinen erääntyy vasta myöhemmin, ja kun se on maksettu taitaa nämä kulut olla tässä.

Varsinainen kouluttaminen on maksanut 85,9 euroa, mikä kattaa kaksi Seppo Savikon agilitykoulutusta (yksityis - ja ryhmätunti) ja kasvattajan järjestämän koulutuspäivän. Hallivuokriin kului suunnilleen saman verran eli 85 euroa, millä katettiin tunnin treeni kerran viikossa 9 viikon ajan sisähallissa sekä kaksi agilitytreeniä sisähallissa, molemmat porukassa. Tokovuoroa ei välttämättä ihan hetkeen oteta, aksahallivuokriin tulee menemään talvikaudella enemmän kun osallistutaan aktiivisesti koko kaudelle. Yhden tokokokeen ja mätsärin hinnaksi tuli 35 euroa.

Koiria hoidettiin 73 eurolla koko neljän kuukauden aikana, mikä käsitti kahden koiran Stronghold-kuurin joka annettin aivasteluun, sekä sinkkivoidetuubin Utun pakkasen herkistämille tassuille. Ei siis sairasteltu oikeasti yhtään, eikä rokotuksiakaan sattunut kellekään. Tähän tulee lievä piikki parin viikon päästä kun Mökö menee tähystysleikkaukseen, jaiks.

Neljän kuukauden aikana en ostanut ainuttakaan pantaa, hihnaa, valjasta tai muuta varustetta, Utulle askarreltiin takki Eurokankaan tilkkulaarista, mutta muistaakseni äiti halusi kustantaa kankaat ja soljet. Tilasin Nalminladilta tennispalloleluja jotka olivat ehdottoman hyvä ostos, sekä erään ruokareissun yhteydessä otin pussillisen pelkkiä tennispalloja, 20 e.

Kun tarkastellaan menot vielä prosenttiosuuksina, voidaan todeta että hieman alle puolet (43 %) kuluista muodostuu ns. "ylimääräisestä" jos lasketaan kaikki kilpailemiseen ja kouluttamiseen kuuluvat kulut näihin, kun taas hieman yli puolet muodostuu "tavallisesta koiranomistamisesta" johon laskin terveyden ja ruokakulujen lisäksi lelut. Tein vielä erikseen laskelman, että jos koirien kulut olisivat ruoka + terveys + rotuyhdistyksen jäsenmaksu (joka meni nyt taulukossa jäsenmaksuihin & lisensseihin) + lelut, olisi koiriin mennyt 448,73 euroa joka tekisi reilun satasen kuussa. Harrastuskoiriin sen sijaan upposi 180 euroa kuukautta kohti.

Toistaiseksi ihan maltillisista summista puhutaan siis kun muistetaan että rahoittajana on opiskelija, joka käyttää rahaa omien peruselinkustannustensa lisäksi hyvin vähän mihinkään muuhun. Kesän tulot ja alkava agilitykilpailuissa juokseminen tulee nostamaan kuukausibudjettia niin paljon etten edes tiedä haluanko jatkaa koko taulukon ylläpitoa enää... Puhumattakaan siitä että jahka mä saan paperit käteen ja työpaikan, riemu vasta alkaa revetä.  Mut ihan hauskaa ja informatiivista, vaikkakin vähän kivuliasta!

Jirka Vierimaan luento

Toijalan Seudun Koirakerho järjesti eilen kouluttajilleen sekä koulutuksesta kiinnostuneille jäsenilleen mahdollisuuden osallistua Jirka Vierimaan koiran oppimista ja kouluttamista käsittelevälle luennolle, jonne mä ilman muuta lähdin. Paikalla oli kokonaiset kuusi kerholaista, joten saatiin helposti hyvää ja workshop-tyyppistä keskustelua pienessä kokoustilassa. Hyvän twistin keskusteluun toi se että meistä löytyi useamman eri koulukunnan ja ikäkauden kouluttajaa sekä harrastajaa. Kirjoitan ylös päällimmäisenä mieleen jääneitä seikkoja.

• Luento käsitteli aluksi eläinkoulutusta sovellettuna käyttäytymisanalyysina joka pohjaa tiettyihin eettisiin ja moraalisiin periaatteisiin. Jirkan tekniikat perustuvat pitkän ajan kuluessa havaittuihin käyttäytymisen ja oppimisen järjestyksiin, ei niinkään yhteen teoriaan tai teesiin. "Toistaiseksi sovellettu käyttäytymisanalyysi on ollut aina oikeassa". Jirkan kertoessa koulutuksestaan mun oli aivan pakko tarttua varsinkin kanojen parissa työskentelyyn, mikä oli muiden mielestä kauhean hauskaa, mutta kuinka usein sitä pääsee kysymään että miten toistonkestävä kana on ja miten helppo sitä on palkita. Sain kattavan vastauksen siitä kuinka reajuusto tai rehupelletti tekee ihmeitä ja että kana on todella toistonkestävä, varsinkin leghorn joka on niin ahne että on kanarotujen labbis, höhö. 

• Avattaessa koulutukseen sisältyvää termistöä, mieleen jäi  parhaiten sammuttamisen ja positiviisen heikentämisen (rankaisun) vertailu epätoivotun käytöksen poistamisessa. Luentomateriaalissa mainittiin heikentämisen olevan hierarkisesti viimeinen keino muuttaa käyttäytymistä, mikä perustuu siihen että rankaisemalla saavata lopputulos, eli alkuperäisen käytöksen korvaava käytös on vaikea ennustaa. Kun käytös sammutetaan (vrt. pelkoaggressiivisen koiran käsikosketuskoulutus), saadaan lopputuotteena käytös joka on tietoisesti vahvistettu ei-toivotun käytöksen tilalle. Oikeaoppisella heikentämisellä on mahdollista päästä toivottuun lopputulokseen, mutta sen käyttö sisältää enemmän riskejä. 

• Oheiskeskustelussa palattiin naksutinkoulutuksen perusperiaatteisiin, ja sain taas hyvänä muistutuksena fraasin "Click for action, feed for position". Mä pystyn vielä esimerkiksi palkan paikalla vaikuttamaan haluttuun lopputulokseen, koska kaikki sekundääri - ja primäärivahvisteen välissä tapahtuva vahvistuu myös. Valtakuntia ei siis vääjäämättä tuhoudu vajaasti toteutuneen kriteerin merkitsemistä jos tarjottu toiminto on haluttu.

• Ajoituksen merkitys. 0,5 sekuntia vahvisteen ja halutun toiminnon välillä, 5 sekunnin välein uusi toisto, 5 sekunnin kesto ymmärryksen rajana (voidaan olettaa, että koira on selvillä tehtävästä, karrikoituna), 5 toistoa peräkkäin (arvioidaan tehtävän sujuvuutta sarjan avulla)

Luennon loppupuolella käsiteltiin toiminnan aikaansaamista eri keinoilla (shaping, poimiminen, houkuttelu, kohteet), taukojen merkitystä, arkikäytöksen strategioita, määrän ja laadun merkitystä ynnä muita koulutuksen perusteita. Tulin iloiseksi siitä että vaikka uutta tietoa tuli valtavasti, moni asia oli mulle jo melko selkeä entuudestaan. Toisaalta taas vähän masensi se että jos mä olisin tutustunut koiraharrastukseen tällaisen informaation kautta silloin kun mulla ei vielä ollut koiria, mulla ei olisi niin älyttömästi typeriä ja turhia virheitä alla. Jokaisen vasta-alkajan (ja vähän kokeneemmankin) pitäisi käydä muutamalla yhtä kovalla luennolla.

Hiipivä Mökö, pussitettu Utu

Torstaina aksassa tehtiin Anders Virtasen kakkosluokan hypäriä, jossa oli todella raivostuttava alku ja loppupäässä pussi. Videomateriaalia ei ole, mutta satuin piirtämään alkupään manatessani sitä Tiinalle joten pääskööt se tähän myöskin. Kepit on kasi, mutta koska mulla on Agility Bluesin demoversio ei noita yksittäisiä objekteja saa kuin tietyn määrän. Sitten kun oon iso, mulla on full version jostain rataohjelmasta. Kolmosella ja seiskalla oli enemmän välimatkaa. Eli kaikenkaikkiaan aivan helvetin huono esitys taas, mutta onpahan kai pointti selvä!

Mökön kanssa meni ok, tein valssin kakkosen ja kolmosen väliin ja koska se on hidas, kuuliainen ja putkiin mieltynyt nassukka, oli neloseen laitto piece of cake. Pussi oli ok, ei haitannut ettei oltu tehty koko kautena. Vähän juteltiin että palkata kannattaisi useammin ja mietin että voisin ihan naksuttimella merkata edelleen keppejä yms. keskittymistä vaativia kohtia, Mökö kun nousee siitä ihan kivasti.

Seuraavaksi vuorossa oli kolmosluokkalainen bortsu, jonka ohjaaja vetäytyi tauolle olkapäävamman takia. Ensimmäisellä yrittämällä se oli kutosella ennen kuin sain evääkään liikautettua kakkosella, mutta toisella (?) kertaa ehdin jarruttaa sen kakkoselle ja vääntää kolmosen kautta putkeen. Enempää en sitten uskaltanutkaan, mutta oli kyllä makee peli ja hauskaa vaihtelua ohjata muidenkin koiria. 

Utun kanssa alkua väännettiin sitten ihan huolella, mun liikerata kakkosen ja kolmosen välissä oli huono ja koira tuli monta kertaa kakkoselta jalkoihin ja kolmoselta se imi kepeille. Vasta kun ihan rehellisesti otin etäisyyttä ja leijeröin seiskan saatiin elikko sinne minne piti. Pussissa meni ekalla kertaa jarrut päälle, mutta kun vähän nostettiin sille kankaan helmaa ja saatiin onnistunut toisto, se alkoi juosta sitä ihan huviksensa ja painoi sinne niin hirveää kyytiä että opettelin kiltisti takaaleikkaamaan seuraavalle hypylle. Seuraavan sata vuotta. Note to self, koiralle hyvissä ajoin estekäsky jotta se varmasti lukitsee hypyn ja omat linjat selviksi, jos meen liian pitkään koiran suuntaisesti sillä ei ole hajuakaan että ollaan kääntymässä. 

Loppuun tehtiin aika vaikea paikkis, Jutta oli tuomari, Kamua käskytettiin toisella puolella koko paikkis ja toisella puolella makasi varma Huippu. Kolmisen minuuttia tuli koiran jätöstä vierelle palaamiseen. Oli levoton ja reagoi Jutan liike - ja äänihäiriöihin, mutta pysyi aloillaan, merkkasin toivomaani käytöstä kauempaa. Jälkeenpäin vähän harmittaa etten jäänyt reilusti lähemmäs.

Perjantaina lähdin aamusta Hallilaan treenaamaan Tanjan ja Juhan kanssa ja iltapäivällä oli kilpatoko. Aamutreeni meni tosi kivasti, aloitettiin paikkiksella Anskun ja Kirsikan kanssa jossa Utulla oli keskipaikka. Pidin alkuun vähemmän etäisyyttä ja kävin palkkailemassa muutaman kerran. Ilme oli parempi, ei nykinyt. Paikkiksen jälkeen seuruutin koiraa Kirsikan ympärillä ja tehtiin kujassa luoksetuloja ja jäävät, Utu oli ihan mielettömän taitava ja fokusoitunut koko treenin. Luoksepäästävyydessä oli kiinnostunut Juhasta, mutta takapää pysyi istumassa. 

Iltapäivällä oli vaikeampaa, koska mä en ollut tehnyt tarpeeksi ajatustyötä ajattelemani tehtävän suhteen, valitsin luoksepäästävyystreenin yhdeksi periodiksi koska kuvittelin että se nyt on ainakin niin yksinkertainen juttu etten pysty tekemään sitä epäselväksi, mutta väärässä olin hahaa. Seuraavalla periodilla harjoiteltiin luoksetulon jättöä jossa Utu on tupannut vähän nytkymään ja kokeessa jopa risti jalkansa, se nyt sentään meni ennakkoajatuksen mukaisesti ihmishäiriöstä huolimatta! Onpa muuten hiton vaikeaa olla järjestelmällinen. Loppuun paikkis jossa pää taas pyöri. Kysyessäni neuvoa aiheeseen treenikaverit olivat kuitenkin vähän hämmentyneitä että ei kai siinä mitään sen isompaa vikaa ollut, eli ehkä mä jo vähän ylireagoin itse. Varsinkin paikkamakuun osalta tuli ahkerasti harjoitusta tälle viikolle, otin vielä pieniä pätkiä tänään lenkillä metsätiellä. Kyllä mä luulen että siitä kuukaudessa hyvä saadaan, kun näin monipuolisesti jatketaan treenaamista. 

Mökö teki torstaina ennen aksaa piilopaikkista mun kanssa, ja se meni tuttuun tapaan hienosti. Harmittelin eilen Tanjalle että kunpa se jollain ilveellä joskus noutaisi niin se tokon avoin olisi ihan mahdollinen, johon Tanja totesi että hänen mielestään ei kuulosta kovin vaikealta tehtävältä ja että hän aikoo yrittää seuraavan kerran kun tulee maisemiin. Sen lisäksi että lupasin Tanjalle ravintolaillallisen tehtävän onnistuessa, lupasin myös itselleni että treenaan sille loput avoimesta kuntoon jos nouto saadaan sujumaan. Siitä innostuneena kokeilin tänään että missä mennään. 

Seuruu on ollut viime aikoina aika kivaa. Ennemmin jätättää kuin edistää, mutta paikka pysyy sivusuunnassa hyvin. Käännökset on vähän laiskoja. Juoksuosuudet on tosi hyviä. Kontakti on vähän satunnaista, mutta siitä on viisveisattu niin kauan että se nyt vaan hyväksytään. Merkkailin kuitenkin hyviä pätkiä tänään ja niin se vaan lähti paranemaan. Kyllä tuolla vielä avoimeen luokkaan kehtaa mennä. 

Jäävät on hyvät, kuten valmistelevat seuruut. Otti askeleen seisomisessa ja pälyili vähän taakse, mutta rintama pysyy eikä ylimääräisiä askeleita tule. Maahanmenon tekniikka on parantunut ja reagointi oli välitön. Oon sallinut koiralle luontaisen suoritusnopeuden, ei sen tarvitse tippua suorilta ja kun sen temperamentti on mitä on niin oikein tyytyväinen olen. Kaukoja otin osaamistasoon nähden vähän turhan pitkältä matkalta ihan vain mielenkiinnosta, aika verkkaista vaihtamista mutta vihjeet on hyvin ärsykekontrollissa, eikä takapääkään liiku. Rutiinilla ja välimatkaa rakentamalla saisi varmaan vähän reippautta. Luoksetulon stoppi nyt on ihan hävityksen kauhistus, mutta jonkinlaisen siitä varmasti saisi kun keksisi mistä naruista vedellä. 

Hyppy ja paikkis vaatii toki treeniä, mutta kumpikin on ihan hyvällä mallilla. Eli jos se joskus noutaa mulle kokeenomaisesti kapulan niin kyllä mä ainakin kerran kokeilemassa käyn. Kohta kun ei tarvitse enää ikinä huolehtia juoksujen vaikutuksista suoritukseen tai sen ajankohtaan.

Mietteitä tokosta part. 1

Nyt "pari" sanaa perjantaisesta tokoryhmän startista. Ensinnäkin todettakoon, että ihailen ja olen kovasti kiitollinen siitä vaivasta minkä Marjo oli nähnyt jakaessaan meille perjantaina melkoisen pumaskan paperia. Toisekseen mä olen vähän kauhuissani, varsinkin kun viikko on ollut melko hektinen ja olen vasta tänään ehtinyt orientoitua materiaalin pohtimiseen. Tarkoitus siis olisi treenata tuleva kesä tottelevaisuutta sellaisella tavalla, jonka toteuttajia mä olen aikaisemmin ihaillut, mutta samalla ajatellut että musta ei olisi tuohon ikinä. Mutta sitähän on juuri sellainen kouluttaja kuin päättää olla.

Selvennän koulutuksen ideologiaa lainaamalla Hillevi Branderin Ajatuksesta tekoihin - koulutuksen suunnittelu ja toteutus - artikkelia (Clicker Trainers Club ry, NAKSUSET 4/2006).

"Hyvä koulutus on suunnitelmallista, ja se jakaantuu kolmeen päävaiheeseen, jotka on pidettävä selkeästi toisistaan erillään: Ensin ideoidaan koulutuksen tavoite - THINK. Seuraavaksi suunnitellaan koulutus - PLAN. Lopuksi koulutetaan - DO."

Voin heti myöntää, että liian usein treenaan niin, että kaikki nämä kolme vaihetta toteutuvat samalla istumalla ja elävät ihan muutaman toiston sisällä. Toisinaan taas mulla on hyvä ja selkeä visio siitä missä ympäristössä teen, mitä teen ja esimerkiksi montako toistoa teen, jos oon ollut oikein noheva oon pohtinut jo valmiiksi myös mahdollisen etäisyyden sekä keston. 

THINK - vaiheessa siis lähestytään asiaa täysin teoreettisesti ja luovutaan kaikista realiteeteista. Lähdetään siitä, että haluttu käytos voi olla mitä tahansa. PLAN - vaiheessa luodaan koulutussuunnitelma, joka sisältää realiteetit, koska nyt haluttu käytös istutetaan todellisuuteen. 

"Tehdään koulutussuunnitelma, mietitään kaikki koulutuksen pienet yksityiskohdat ja yritetään löytää koulutuskriteerit. Koulutettava käytös jaetaan niin pieniin osiin kuin mahdollista. Määrittele lähtötilanne ja määrittele tavoitekäytös. Pilko tämä väli osatavoitteiksi koulutuskriteereiksi. Määrittele, miten aiot saada toiminnan aikaan. Määrittele yleistämistarve, ympäristö, häiriöt. Mieti, tarvitaanko kestoa. Jos tarvitaan, niin miten paljon. Mieti, tarvitaanko etäisyyttä. Jos tarvitaan niin miten paljon. Minkä vihjeen aiot liittää käytökseen? Pitääkö käytös viedä ärsykekontrolliin? Kirjoita nämä asiat koulutussuunnitelmaan."

Tässäkin joudun myöntämään, että ei ole aina mennyt kuin Strömsössä. Toki osaan pilkko käytöstä vaadittaessa hyvinkin pieniin murusiin, kuten tein esimerkiksi seuruun opettamisessa, mutta mun perisyntini on edetä hyvin epätasaisin harppauksin. Saatan käyttää todella paljon aikaa ja vaivaa alun pieniin osasiin, mutta tehdä liian pian oletuksia koiran osaamisen tasosta ja vaatia liikaa. Järjestelmällisyys myös hukkuu osaamistason noustessa ja lopulta kaikki osaset vaihtelevat summamutikassa. 

Utun 2x2 - kepit taitaa olla mun tähänastisen koiraharrastusurani selkeiten pilkottu opetettava toiminto, jossa oli teoriassa todella helppo pitää kiinni kriteeristä. Kun virheitä sattui kaksi peräkkäin, palattiin tehtävässä taaksepäin. Kuitenkin mun oli siinäkin vaikea tunnistaa se piste jossa kriteeriä tuli nostaa, jossa saavutettu osaamistaso oli tarpeeksi korkea.  Mä jään herkästi kiinni alkuun ja sitten kun pääsen etenemään, harppaan liikaa. 

Tänä vuonna olen onneksi herännyt siihen, että treenaan koirilleni aivan liikaa kokonaisia suorituksia, koska mulla on ollut vaikeuksia ymmärtää että miten epä-kokeenomaisesti suoritettu vaikkapa palautuksen vauhtiin keskittyvä harjoitus ikinä linkittyy kokonaiseen liikkeiseen. Little did I know.

"Kun koulutetaan, pitää kaiken huomion olla koirassa, eikä se onnistu, jos samanaikaisesti pitää suunnitella ideoinnista puhumattakaan."

Tämän pitäisi olla kaiken kouluttamisen kulmakivi. Kun koira haetaan autosta kentälle, ohjaajalla on selkeänä mielessä koulutusjakson sisältö. Sen lisäksi lopetetaan kaikki muu asiaankuulumaton käytös, kuten muiden ihmisten kanssa rupattelu, puhelimen käsittely yms. käytös joka mahdollistaa myös koiran herpaantumisen tilanteesta. Ohjaaja keskittyy 100 % vain ja ainoastaan koiraansa, jos aikoo vaatia koiralta samaa. Koiraa ei jätetä tilaan, jossa sillä ei ole toimintaohjetta. Tällä menettelyllä tilanteesta eliminoidaan myös turhautunut ääntely, nuuskiminen ja muut epätoivotut käytökset.

"Itse tein aikoinaan suurimman virheeni siinä, että menin yleisiin treeneihin kouluttamaan koiralleni uutta käytöstä. Nyt tiedän enemmän ja koulutan käytöksen ensin valmiiksi mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, siis kotona. Vasta tämän jälkeen on yleisten treenien eli yleistämisen vuoro."

Harvassa taitavat olla varsinkin ne aloittelijat, jotka eivät olisi tietämättään tähän syyllistyneet. Toisilla vaan käy niin julmetun hyvä tuuri kuten mulla, että ensimmäiseksi koiraksi sattuu yksilö, jolle ei ole tarvinnut varsinaisesti opettaa erilaisissa ympäristöissä toimimista, eikä toiminnalle aiheudu vahinkoa epäloogisesta etenemisestä. Toisen koiran aikaan tiesin selkeämmin mitä haluan koiralle opettaa, miltä haluamani suoritus näyttää ja miten siihen pääsen, joten koiran perustaidot opetettiin kotona, eikä viiden vieraan koiran ympäröimänä pentukurssilla. Mutta taas mä jätin useammankin vaiheen välistä, ja siirryin yleistämään käytöstä suoraan voimakkaaseen häiriöön. 

Kesän aikana sovellettavia sääntöjä koulutuksiin:

• Jokainen koirakohtainen periodi pidetään 4 -5 minuutin mittaisena. Tämä varmistetaan kellolla.
• Periodi sisältää jaksoja, jotka erotellaan selkeästi toisistaan.
• Jokainen jakso sisältää yhden käytöksen opettamista. Kriteeri säilyy samana koko jakson.
• Jakso sisältää 5 - 10 toistoa. Ajassa mitattuna 30 - 60 sekuntia. 
• Kriteeriä voidaan nostaa, kun onnistumisprosentti on 80 tai yli kahden peräkkäisen jakson ajan.
• Koulutussuunnitelmaa arvioidaan uudestaan, mikäli käytös pysyy staattisena tai taantuu.
• Kun tehtävää lisätään uusia ympäristöjä tai häiriöitä, madalletaan kriteeriä aluksi niin, että koira onnistuu.
• Koira on huono yleistämään, pidetään se mielessä. 

Vielä muutama miete yleistyksestä. Kun alkuyleistys on suoritettu kaikissa halutuissa paikoissa, siirrytään kouluttamaan niissä ympäristöissä joissa valmista toimintaa tullaan tarvitsemaan. Tässä tapauksessa siis valitsisin erilaiset sisä - ja ulkotilat sekä pinnat, nurmipohjat, hiekkakentät, asfaltin, betonin, tekonurmen. Luetteloinnista on hyötyä. Muistetaan että uusi ympäristö on kriteerin nosto, joten lähdetään liikkeelle tehtävällä jonka koira osaa. Kun yksi kriteeri nousee, muut madaltuvat väliaikaisesti.

"Kuinka usein kokeissa kuulee "Kyllä se tämän kotona osaa". Totta kai osaa, kun sille on liike opetettu kotimaisemissa. Yleistys on jäänyt tekemättä."

Näinpä, ja näitähän riittää. Usein vielä vähän suututaan koiralle, kun se tahallaan perseilee treeneissä eikä keskity, vaikka ihan tasan osaa. Tässä kohtaa pitäisi aika monen itseni mukaan lukien katsoa peiliin, vaikka olenkin sisäistänyt sen että jos koira ei suorita tehtävää halutulla tavalla, on virhe yleensä aina ohjaajan.

"Yleistämiseen kuuluu myös häiriösiedättäminen. Koulutukseen otetaan mukaan yksitellen kaikki halutut häiriötekijät. Esittele uusi häiriö ensin niin pienenä, että tiedät koirasi varmasti onnistuvan. Häiriötä voimistetaan ja tuodaan lähemmäs niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua."

Tässäkin mä olen oikaissut, ja tämä on varmasti yksi iso syy sille että meillä on Utun kanssa paikkamakuuongelmia. Tässä on myös eräs seikka, joka on mulla mietteissä enemmän tai vähemmän kokoajan. Tuleeko koiralle tuottaa virhe? Onko haluttuun toimintoon mahdollista päästä järjestelmällisesti etenemällä, jos koko ideologian perusta on siirtymä joka pyrkii siihen että koiralle ei satu enää toteutusvaiheessa virheitä? 

Esimerkkinä tästä esimerkiksi viimekesäinen seuruutreeni, jossa pyrin seuruuttamaan nuorta koiraa sen enenevän sietokyvyn rajoissa niin että oikea paikka pysyi ja kontakti ei ehtinyt tippua. Keskustelin aiheesta niinikään koiria harrastavan ystäväni kanssa, joka oli sitä mieltä että koiraa tulisi seuruuttaa tietoisesti niin pitkään, että sille sattuisi virhe, josta päästäisiin huomauttamaan. Hänen ajatuksessaan koiran siis tulee tietää, mikä käytös on ei-toivottua ja mistä seuraa positiivinen rankaisu. 

Kaikki ovat varmasti nähneet tilanteen, jossa positiivinen rankaisu tuottaa vähintäänkin näennäisesti halutun lopputuloksen, mutta oon itse pyrkinyt aina pohtimaan myös sitä, mitä se mahdollisesti aiheuttaa jollekin muulle osa-alueelle. Esimerkiksi fyysisen pakotteen perusperiaate on, että koiran tulee olla korkeassa vireessä jotta pakotteen hyöty maksimoidaan. Ja koska mulla on koira, joka ei ole oikeastaan ikinä erityisen korkeassa vireessä, on virheiden kanssa saanut tasapainotella aika huolella ja tasapainotellaan edelleen, kuten edellisessä agilitytreenejä käsittelevässä tekstissä pohdin. Mutta koska tarkoitus ei ollut pohtia koko sivullista virheen merkitsemisen tarpeellisuutta, palaan alkuperäiseen aiheeseen.

Tämän tekstin jäljiltä mulla on lähinnä sellainen olo, että miten mä olen ikinä onnistunut kouluttamaan melko haastavalle koiralle muutaman koulutustunnuksen, kouluttamaan nuoren ja kiihkeämmän koiran lähestulkoon ominpäin toimimaan koetilanteessa, tai miten mun koirat ylipäänsä osaavat edes istua, for the love of god... Nytkin musta tuntuu vaikealta edes ajatella, mitä toimintoja alan täyttämään kotiläksyksi saatuihin taulukoihin. Kuka olisi arvannut idealistisena tokokurssilaisena että "temppujen opettamisen" taakse mahtuu universumin verran tavaraa, julkaisuja, ideologioita, mitä vaan.

Oon sanonut näin ennenkin ja sanon taas, mutta nyt taas tiedän vähän paremmin mitä kaikkea en vielä tiedä tai tunne tasan yhtään. Näillä mietteillä huomiseen treeniin, joka alkaa onneksi jo vähän hahmottua.