Tässä on otsikko trolol

Aamupäivän jo perinteeksi muodostuneista Matinpuisto-tokoista huomionarvoisaa.

- Kiva fokus, hyvä kontakti. 

- Paikka on etenemissuunnassa hyvä, eikä juuri seilaa paitsi käännöksissä. Paikka on myös sivusuunnassa mielestäni ihan kelvollinen, seilaa hieman enemmän paitsi käännöksissä myös suoralla.

- Alusta on vähän hankala, lunta on kuitenkin melkein kymmenen senttiä, mutta Utu selviää. Sää oli muuten oikein kiva, pikkupakkanen ja tyyntä. Häiriötä ei tänään ollut juuri tarjolla. 

- Mä etenen paljon paremmin ja annan koiralle aikaa reagoida käännökseen loppuvaiheessa varsin hyvin. Ei vaan saa ennakoida tuota palkkaa ja jäädyttää kättä kun koira hidastuu ilmeisesti etsiessään perusasennon mahista, tai who knows. Kädet heiluu kunnes perseet on penkissä. Mut käännöksiin edelleen erityishuomioo.

- Olen iloinen, seuruu on musta hyvää. Mä oon kuitenkin opettanut tuon ihan from scratch itse, mä en ole missään määrin lahjakas kouluttamaan yhtään mitään, mä inhoan seuraamista ja toi liike kasattiin kuitenkin ihan alle kymmenellä treenikerralla kun se pohjien tekeminen alkoi oikeasti tuottaa tulosta. 

- Aika hyvä stoppi, ei valunut kuin askeleen mitan. Ei tänään lämmennyt takapalkalle kun kuola jäätyi patukkaan kiinni hangessa maatessa. Kesti tosi hienosti selän taakse menon vaikkei olla sitä juurikaan treenattu. Pitää ottaa kakkosen kertotaululla tota seisomisen kestoa ennen perusasentoa, treeneissä paljon palkkaa sivulla seisomisesta. Ilahduttavasti ei kuitenkaan ennakoi jäävän käskyä vaikka otettiin useampi toisto. Utu on jotenkin putkiaivoisempi kuin Mökö tai sitten olen tehnyt jotakin huomaamattani eri tavalla, sillä Mökö ennakoi alkuun aina ja kaiken ennen liikkuritreenien häiriöosuuksia.

- Aika tiukkaa ja yksityiskohtaista analyysia taas kolmen minuutin pätkästä ihmiseltä, jonka mielestä toko on "ihan jees" ja jolla ei tosiaan ole erityisen kauaskantoisia tavoitteita. Ja joka on kisannut Mökön kanssa kolme koetta... 

- YouTuben musiikkivalikko rokkaa, en enää ikinä varasta kenenkään ruotsalaispolon musaa koiravideoihini. 

Tein sellainen parannuksen koirien arkeen että siirsin ne vallan pois nappulalta. Aloitin syksymmällä tyytymättömyyttäni hirvittävän nappularuljanssin joka johti siihen että lopulta Mökönkään maha ei pelannut enää millään, joten sain tarpeekseni ja korvasin 50/50-mallissa käyttämäni nappulan kauralla, kananmunalla ja erilaisilla valmisteilla joiden tarkoitus on varmistaa että elikot saavat tarvitsemansa kivennäisaineet ja vitamiinit. Onni on oma jalostusagronomi-opiskelija joka opastaa kädestä. Nyt jonkin ajan jälkeen muutos mm. ulosteen määrässä ja laadussa on ihan huikea, Utu nuolee kuppeja viisi minuuttia tavallista pidempään ja sille ehkä saattaa jäädä muutama gramma lanteellekin.

Oon muuten pitänyt menestyksekkäästi jo melkein kokonaisen kuukauden kirjaa koiramenoista!

Hundkarusellen On Ice

Tätä on odotettu!

This just in

Utun niveltulokset ilmestyivät tänään KoiraNetiin juuri sellaisina kuin ne Kennelliittoon lähtivätkin. Eli meillä on käsissä hyvä selkä, puhtaat kyynärät ja hienot tiiviit lonkkaluut sopivan syvissä maljoissa. Silmätkin käymme pian toteamassa toivottavasti yhtä hyviksi kuin pikkupentuna. Sen lisäksi olemme tulleet todetuksi erinomaiseksi ulkonäöltä. Meillä on maailman hienoimmat korvat, kaunein väri ja rakastettavin ilme. Hellin luonne ja pohjattomin vatsa.

Mun poispäinkäännökset ja valssit oli tänään hassuja, mutta ei se haitannut. Oli kivaa aksailla taas sen ikioman ryhmän kanssa jossa treenikaverit sanoivat että olipa hauskaa kun tulit. Agilityä hienommin sujuivat tänään tottelevaisuushommat, sillä Utu suoritti hienoa ja tarkkaavaista paikkamakuuta keinonurmella vaikka toinen collie harjoitteli esteillä kentän toisessa päässä. Totesinkin moneen otteeseen että hälle ovat aivot kasvaneet, sillä Utu esitteli maailman hienointa kontaktia maailman vaikeimmassa häiriössä ja odotteli nätisti ja hiljaisesti omaa vuoroaan (ainakin melkein kokoajan...). Jäähkälenkillä koira tarjoili edelleen kontaktia joten kokeilin seuruuttaa paremmalla ryhdillä ja nostamalla leuan rinnasta ja hitto kun se sujui hienosti. 

Toki Utu osaa olla välillä oikea tiitiäisen pippurimylly, mutta tänään oon melkein pillittänyt onnesta siksi että mulla on maailman hienoin koira.

Just a quickie

                      Me ollaan instragramissa (ja sit mä oon siel vähän itekseniki), @riikka480

Jos olisin puu taipuisin ääntäsi vasten

Tänään kävin Lahden Käyttökoirien talvinäyttelyssä avustamassa Utun lähisuvun kanssa, Utun jätin ilmoittamatta sillä hammaspuolena se tuskin olisi kovin vakuuttavaa tulosta tehnyt ja mitä tänään kehän laidalta seurasin niin melkoisen kriittistä oli arvointi. Utun äärisomalla sisarella oli mm. liian löysä kaulanahka, niin ties mitä Utusta olisi sanottu... Puheltiin vähän kasvattajan kanssa että seuraavan kerran vaikka toukokuun sivuerkkariin Noukanniemeen, eipä niitä hampaita sinne suuhun enempiä ilmesty mutta for fun. 

Tasasin unirytmiäni ja kiskoin itseni eilen yhdeksän jälkeen lenkille ja innostuttiin tekemään pikkupakkasessa kymppi, josta koirat saivat olla suurimman osan vapaana. Hyvittelin myöhemmin vielä vähän lisää hiljaista viikkoa ja kävin treenaamassa kummallakin koiralla vaihteeksi rally-tokoa. Onneksi päätin taas ottaa videota touhustani, sillä nyt pitää ihan todella alkaa kiinnittämään Utun kanssa huomiota omaan kehonkieleen. Toi koira seuraisi nätimmin ja varmemmin jos mä lakkaisin varmistelemasta, keräisin ryhtini, suuntaisin katseen oikein ja etenisin aavistuksen reippaammin. 

Pitää muutenkin teettää tän tyyppistä treeniä Utulla enemmän koska esimerkiksi perusasennon toistoja tulee erilaisten liikkeiden kylkiäisenä ihan tuhottoman paljon mutta mielekkäästi. Oikealle kääntyminen paranee videon aikana ihan yhden kerran välillä. Pujottelu on vähän vaikeampi, mutta spiraali menee tosi hienosti. Pientä häiriötä ottaa kartioista, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun treenattiin niiden kanssa muuta kuin ruutua tai merkkiä. Sivulta eteen siirtymiset menivät tosi kivasti ottaen huomioon etten ole teettänyt niitä juuri yhtään, paljon suoremmin eteen kuin Mökö kahden luokankaan jälkeen.

Mökökin teki rallia sitten SM-kisojen. Annoin aika paljon anteeksi edessä olevia perusasentoja, persuksen raahaamista pitkin tanteretta ja sensellaisia höpsöttelyjä, mutta voi ei miten iloisesti ja mielissään ja tarkasti se teki hommia. Ihana Mökö, pitääkö mun nyt alkaa treenaamaan sitä voittajaan kun se pelaa noin kivasti!

Ai niin, Mökön hajuerottelu-videon kuvaamisen yhteydessä naksuttelin myös Utulle, ensiksi vihje-erotteluna seisomista, istumista ja maahanmenoa ja sitten opeteltiin ihan vain bonustemppuna sormien nimiä. Utulla on luonnostaan aika kiva tekniikka noissa asennonvaihdoissa, en ole tietoisesti pyrkinyt hiomaan seisomista mutta varsinkin seisomasta maahan laskeutuminen näyttää hauskalta ja tehokkaalta. Sitä en tiedä miten ajankohtaisiksi voittajaluokan kaukot ikinä tulevat, mutta mä tykkään teettää seisomista myös eri asennoista sillä oon yleistänyt kummallekin koiralle yhden käskyn joka tarkoittaa että pysy paikallasi neljällä jalalla seisten, ja sitä samaa käskyä käytetään jäävässä seisomisessa, asentovaihdoksissa ja luoksetulon pysäytyksessä. Lopuksi teetin vielä testinä tällaisen tehtävän jonka tarkoitus oli mitata koirien kykyä erotella käskyn kohdetta. Joku on ainakin sisäistänyt oman nimensä!

Nii ja kovat dudet reenaa Zeppelinin t-paidassa.

Haistappa kahvi

Mää tykkään naksuttimesta. Naksutin on opettanut mun koirille paljon sellaisia asioita, joihin en ole ilman sitä pystynyt. Naksutin on muutenkin hinta-laatusuhteeltaan parhaimpia mun ikinä omistamiani asioita. Mulla on ollut niitä kolme, joista Kaikkein Hienoimman Sinisen kaivoin pienen asuntoni uumenista sen jälkeen kun heitin viimeisen Bilteman Miami Vice - naksuttimen (no se näyttää johtoineen poliisiradiolta...) lattialle ja sen nappi katosi jonnekkin Päijät - Hämeen keskussairaalan logistiikkakäytävän sopukoihin. Hurraa mun Siniselle Naksuttimelle!

Tähän väliin palaan kuitenkin viime viikolla mainitsemaani hajuerotteluun. Ajatuksena oli siis tarjota Mökölle sellaista ohjelmaa jossa se pääsisi käyttämään ihan puhtaasti hajuaistiaan, ja mielellään tähän aikaan vuodesta myös sisällä. Törmäsin tehtävään jossa koira opetetaan ilmaisemaan tietty haju useiden häiriöhajujen seasta, tällä tavalla koiran voi siis opettaa etsimään esimerkiksi kanttarelleja metsästä. Valitsin itse kahvin, koska se on aloittelijan nenään (inhimillistämistäkö...) voimakas ja mun kannaltani helposti saatavilla. Haju oli myös sinänsä koiralle uusi, koska mä en sitä itse juo eikä meillä sitä siis keitetä. 

Ensimmäiseksi naksuttelin koiran lähestymään purkkia (1) jonka pohjalla purut olivat. Seuraavaksi liitin mukaan ilmaisun joka valikoitui maahanmenoksi siltä varalta että haluan käyttää joskus jäljellä keppejä. Pyysin siis koiran maahan aina purkin haistamisen jälkeen (2) joka ketjuttui oikeastaan ihan muutamilla toistoilla.

Kun tän tehtävän onnistumisprosentti oli tarpeeksi korkea tuli kuvioihin hämypurkki, eli täysin tyhjä purkki joka ei haise miltään muulta kuin purkilta (3). Törmäsin taas jo tunnarin kanssa painittuun ongelmaan eli koira arpoi kumman purkin ilmaisee eikä tuntunut kehittyvän pelkästä oikean purkin merkkaamisesta. Mökön kanssa hommia tehdessä on erityisen tärkeää että tehtävä pysyy kokoajan tarpeeksi mielekkäänä ja helppona, joten vein purupurkin ulos, piilotin sen lehtien sekaan ja annoin koiran etsiä sitä hajuaistin varassa pyytämättä ilmaisua. Esittelin koiralle puruja myös kädestäni nimeten ne ja merkkasin niiden nuuhkimisen. Tähän päälle pidin vielä muutaman päivän tauon ja jokin em. apukeinoista tosiaan toimi sillä toissapäivänä pääsin pisteeseen jossa koira kävi hämypurkin luona mutta siirtyi ilmaisemaan sitä missä haluttu haju on. Eilen sujui jo näin varmasti.

Seuraavaksi lisään yhtälöön kolmannen tyhjän purkin (4) ja lopulta alan täyttämään hämypurkkeja häiriöhajuilla, kuten teellä ja mausteilla (5). Eräässä ohjeessa koiralla käytettiin alusta alkaen hajustettuja vanulappuja, mutta itse skippasin tämän koska halusin pelata varman päälle, lähinnä itseni takia... Oon kyllä pohtinut että osaisiko koira yksinkertaisesti katsoa kummassa purkissa ilmaistava aine on, joten mikäli koira alkaa häiriöhajuvaiheessa tarjoamaan taas mitä purkkia sattuu, palaan vanulappuihin. Mikäli erottelu sujuu häiriölläkin, oletan että se perustuu hajuaistiin. Eipä tää tässä mittakaavassa niin tarkkaa ole, mutta ajatuksena on että voisin piilottaa lopulta koiralle maastoon erilaisia hajuja ilmaistavaksi.

Kävin jopa tallaamassa 15 metrin jäljen ja se olikin ihan kivaa.

Ku laittais rahaa pankkiin

Uudenvuodenlupaukset ei oo mun juttu, mä oon sellaisiin aivan liian impulsiivinen eikä mulla ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä alkaa välttää hiilihydraatteja tai päihteitä - olenhan myös pesunkestävä hedonisti. Treenitavoitteista pystyn pitämään kiinni, sillä onhan vuosi loppujen lopuksi koiran kanssa pitkä aika. Halusin kuitenkin lisätä agendaan muutaman jutun joita olen ajatellut paljon viimeaikoina.

Ensinnäkin, raha. Mä olen opiskellut nyt neljä ja puoli vuotta ammattikorkeakoulussa, jossa vasta 2,5 sitä tutkintoa josta aion valmistua ja johon aion työllistyä. Loppusuora häämöttää, mutta sitä ennen mä olen edelleen rumasti ja suoraan sanoen köyhä. Olin pitkään sitä mieltä että opiskelu on hyvä vaihe hankkia koira, sillä aikaa on työssäkäyvää enemmän ja muuta idealistista, mutta siinä vaiheessa kun huomaat että sulla on farmariauto pihassa ja siellä perässä on kaksi koiraa joita määrätietoisesti oot päättänyt kilpailuttaa vähän siinä ja tässä niin alkaa jo vähän kuumottaa kyllä. 

Mutta ihan hyvin mä oon pärjännyt. Aika minimibudjetillakin saa ok-tasoiset varusteet itselleen ja elukoille, laadukasta lihaa lautaselle ja muutamat treenit viikkoon. Mikäli mulla olisi enemmän varoja, mä kävisin paljon seminaareissa ja yksityisissä koulutuksissa, mutta tämä saa nyt tällä erää kelvata. Mä olen ollut opiskelija koko Mökön eksistenssin, mutta sillä menee ihan hyvin, mikäli otetaan huomioon kaikki sen koulutukseen vaikuttavat seikat. Mutta tän vuoden taloustehtävä on pitää kirjaa siitä, miten minimalistinen se budjetti oikeasti onkaan eli kirjata ylös jokainen koiriin liittyvä meno joka liittyy suoraan tai välillisesti ruokintaan, terveyteen, tarvikkeisiin, treenaamiseen, kisoihin tai kokeisiin. Auton kustannuksia kuten polttoainekuluja en joka treenimatkan yhteydessä ala laskemaan.

Toinen projekti olkoot Kohti Onnellista Mököä 2014. Mökö on ollut huomattavasti loppusyksyä tasapainoisempi nyt kun ollaan oltu kolme viikkoa suunnilleen samassa, ennalta tutussa paikassa. Kun reissaaminen on rajoittunut lähinnä vain mun asuntoni sekä vanhempien omakotitalon välille, eivät rutiinit ole juuri poikenneet siitä mitä meidän elämä nyt tavallisestikaan on. Mökö ei ole koskaan ollut herkkä reagoimaan uusiin asioihin, se on jokaisen muutonkin yhteydessä ottanut heti kodikseen sen paikan missä syödään ruokaa ja nukutaan tutuilla huonekaluilla, mutta nyt se selvästi sai tarpeekseen kun joutui selvittämään kaiken kukkuraksi neljä viikkoa ilman mua ja kouluttamaan isääni. 

Ongelmana vaan edelleen on vähän se, että mulla on nuori ja melko aktiivinen koira jonka tekemisenkaipuuta mä en tunnu saavan tyydytetyksi itselleni rakkailla lajeilla. Mökö ei väsy, koska Mökö ei tee täysillä, eikä saa tasaisesti uusia haasteita, koska olen epäreilu ja treenaan paljon mielummin tokoa sen koiran kanssa jonka olen saanut mm. onnistuneesti noutamaan. Olen yrittänyt etsiä ratkaisuja sellaisista aktiviteeteista jotka tukisivat Mökön luontaisia mieltymyksiä, ja perehtynyt alustavasti hajuerotteluun sekä jälkeen joista ensimmäisen ehdin jo polkaista käyntiin. Palaan aiheeseen myöhemmin kun mulla on jotain muutakin sanottavaa kuin coulda-woulda-shoulda, mutta ehdottomasti syynin alle otetaan keksiä roduttomalle Mökölle rotutyypillisempää tekemistä. Otsikon teema selittynee viimeistään tässä vaiheessa.