ERInomainen viikonloppu

Viikonloppuna alko tuntua jo vähän kesältä, oikeastaan vähän liikaakin, mutta oltiin silti tehokkaita ja nikkaroitiin isän kanssa muutama hyppyeste 40 ja 50 sentin säätövaihtoehdoilla porukoiden isoon pihaan. Matskut revittiin ulkovaraston vintiltä, sopivasti löytyi useampi metri vanhaa jalkalistaa ja passelia rimaa. Pensselöin ennen kiekkopeliä kekkulit vesiliukoisilla ylijäämämaaleilla punavalkoisiksi kuin maailmanmestaruustasolla ikään, jehna että tuli näppärät. Valitettavasti mulla ei ollut oikein koko viikonloppuna yhtään koiraa joka olisi kiinnostunut mistään muusta kuin ketarat oikosenaan retkottamisesta, mutta muutamalla koehypyllä tultiin siihen tulokseen että ihan hypyiltä vissiin noittenkin silmään näyttävät. 

Sunnuntaiaamuna lähdin isän farkku-Citroënilla metallihäkillä ja Utulla varustettuna ajelemaan 130 kilometrin päähän Jämsään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ottaen huomioon että kumpikin meistä oli asialla ensimmäistä kertaa oli collie paljon paremmin kartalla hommista siinä missä oma esiintyminen oli sitä luokkaa että loput meidän porukasta olisivat varmaan mielellään vaihtaneet omat koiransa vaikka hirvikoiriin kunhan kukaan ei olisi arvannut että ollaan joskus tavattu. No ei, elossa selvittiin ja ihan kivasti vissiin menikin kun norjalainen Mona Selbach arvioi Utun erinomaiseksi seuraavin perusteluin. 

Nearly ten months. Very feminine but still needs time. Good mouth. Underjaw could be sligthly stronger. Nice eye. Sufficient neck. Good topline. Well developed chest and body for age. Sufficient angulations. Well set and carried tail. Moves ok. Good coat and color.

Junnunarttuja kehässä oli viisi ja Utu sijoittui luokkansa neljänneksi siskonsa Iitan ollessa kolmas. Koira käyttäytyi näyttelyalueella tosi äärimmäisen hienosti, seisoskeli leppoisasti luppoajat ilman kummempia hötkyilyjä ja kehässäkin vähän tuomaria vilkaistuaan jatkoi sisarusten tuijottelua kopeloinnista huolimatta. Keli oli hieno, vaikka raviratapohja olikin siinä määrin yön jäljiltä märkä että mun kengät vaihtoivat väriä ja koirista sai toistuvasti pyyhkiä toistensa jättämiä tassunjälkiä mustista kyljistä. Olin jo yhden jälkeen takaisin autoa palauttamassa mikä oli yllättävää mutta tosi jees, kerrankin hommat hoitui ajallaan ja kotiin pääsi samantien. Ei mulle kyllä ihan hirveää nälkä päässyt kehittymään, elokuussa olisi Nokialla karkelot joihin mahdollisesti ilmoitan. 

Oltiin pitkästä aikaa Mökön kanssa tänään Hervannassa ohjatuissa, tehtiin liikkuroituna hihnassa seuruuta, jäävät ja luoksetulo. Koiralla oli taas ruohonleikkurivire kun ehdin jo aiemmin iltapäivällä ottaa sen kanssa aika paljon seuruuta, joka meni muuten varsin hyvin. Seuruu ja jäävät meni vähän laiskasti mutta teknisesti ihan hyvin, ei ollut koutsillakaan oikein sen kummempaa kommentoitavaa. Kyllähän se osaa, paremmalta vaan näyttäisi optimivireessä. Luoksetulossa jäi tököttämään taas kun tehtiin liikkurilla, en tajua mikä siinä on että se ei toimi kisanomaisessa. Varsinkaan kun silloin kun hirvittävä erheeni jossa koiraa ojensin sattui, ei liikkuria käytetty. Tehtiin hyppyä itseksemme odotusajalla ja se meni ihan just silleen kun se nyt yleensä menee, teknisesti pirun hyvin.

On hiton hankalaa harrastaa koiran kanssa joka oppii melkein mitä vaan ihan naurettavan vähästä toistomäärästä, ja varsinkin ne asiat joita ei haluaisi sen oppivan. Tankki oli tyhjä yhden aiemman viiden minuutin seuruutreenin pohjilta, koiralla oli kuuma, se haahuili ja oli muutenkin hyvin ei-nyt-paineistunut mutta epäkiinnostunut. Irtoaminen oli viime viikon aksassa samaa luokkaa kuin tukkaan takertuneella purukumilla, joten oon tullut siihen johtopäätökseen että jo tuollainen reipas 20 astetta on Mökölle yksinkertaisesti liian kuuma tehdä intensiivisesti töitä. Kesäkuussa olisi tarjolla muutama hallikoe tässä nurkilla, vähän arvotuttaa kun toisaalta halli olisi meidän satunnainen aksahalli josta koiralla on hyviä fiiliksiä ja lämpötilakin olisi ainakin sopiva, mutta sitten taas mietityttää että oliskohan se koiran mielestä ihan kummallista mennäkin tokoilemaan kumipohjalle. No ilmo on auki vielä, katsellaan. Toisaalta tekis mieli mennä näyttämään Räsäselle että opittiin viime kerrasta jotain.

Utulla alkaa olla aika hyvä paketti perusteita kasassa, perusasento vaan paranee, seuruu on mukavaa ja paikkamakuukin alkaa hahmottua. Oon ottanut tavaksi käydä kummankin koiran kanssa erikseen iltapäivällä 10 - 15 minuutin lenkin jonka yhteydessä käydään hiekkakentällä ottamassa vähän juttuja. Utulle on lelupalkka se kaikista paras, sillä se jaksaa hienosti ja sitä se tavoittelee namustimia hanakammin. Joo, eiköhän siitäkin vielä hyvä tuu.

32,43

Rakas kenkälusikkani Utu, Utan, Utanförs Pörri Rönttönen saavutti naiseuden korkeassa 9,5 kuukauden iässä ja aloitti viime viikonloppuna ensimmäisen juoksunsa. Totuttuani siihen että verta ja eritteitä saa olla pyyhkimässä katosta asti yllätyin positiivisesti siitä miten siistinä lapsi osaa itsensä pitää. Hienosti sukkapuikko ajoitti, nyt sitten ollaan tiukasti erillään velipojista viikonlopun näyttelyssä ja tämänpäiväiset agilityepiksetkin jäivät väliin, putkiluokassa olis ollut ihan just Utun mentävä rako.

Mökö starttasi maksimöllinä radalla josta puuttui kepit, rengas ja keinu. Alunperin mun piti ottaa vain yksi startti, mutta mulla meni pasmat sekaisin kun koira ihan  todella hyppäsi täysikokoisen maksimuurin heti alkuun ja unohtuessani kehumaan vuolaasti jäi puomin käsky myöhäiseksi ja koira imi puomin alla odottaneeseen putkeen. Toinen moka ensimmäisellä kierroksella sattui kuudennen esteen takaakierrolla jolla en kutsunut koiraa tarpeeksi jämäkästi esteen yli joten Mökö veti pitkäksi, kiersi ja hyppäsi lopulta väärältä puolelta. 

Luonnollisesti sisuunnuin joten uusittiin toiselle kierrokselle ja tehtiin varmaan meidän tähänastisen uran hienoin ja nopein nolla noin pitkällä radalla, Mökö meni ihan sairaan lujaa ja tarkasti, mä sain blokattua putken heti alkuun ja takaakierrollakin sain parannettua omia asemiani. Jouduin tekemään putkelle takaaleikkauksen mikä on meillä vähän nihkeää, kun en paineessa uskaltanut lähteä persjättöön. Kontaktit löytyi hienosti sekä puomilla että A-esteellä, pituus on ollut alusta asti Mököllä ihan hirveän hyvä. En tiedä mitkä planeetat nyt olivat taas ja miten kun koira toimi noin hiton hyvin just tänään vaikka odotutin sitä aika kauan radan laidalla, ainakin mä muistin tänään kannustaa ja kehua ihan eri tavalla kuin viimeksi epiksissä. Alla vielä päivän rata, lopusta puuttuu kaksi linjan suuntaista hyppyä kun rataohjelman demoversio alkoi kiukutella.

Kaivoin viikonloppuna teleskooppikosketuskeppinaksuttimeni naftaliinista ja lähdin ottamaan Utulla muutaman minuutin sarjoja. Mulla on ollut vähän vaikeuksia selvittää Utulle koulutettaessa tiettyjä syy - seuraussuhteita, ja koska se jää kaikkeen houkutteluun ja imutukseen niin herkästi kiinni päätin kokeilla perusasennon ja seuruun täsmällisyyteen kosketuskeppiä. Muutaman koulutuskerran jälkeen pystyin jo karsimaan varteen kohdistuneet kosketukset ja tänään siirryttiin ulos häiriöön, nyt otetaan parin viikon ajan joka päivä useampi muutaman minuutin sarja ja katsotaan mihin suuntaan alkaa muovautumaan. Tehtiin myös lyhyitä paikkamakuita ja harjoiteltiin välistävetoja ja takaakiertoa puiston puilla, huomaa että kesä on täällä... 

Viime viikolla käytiin Tanjan opissa parantamassa Mökön seuruun ja varsinkin liikkeellelähdön kontaktia perusasennon kontaktin kautta, lähdettiin rakentamaan ihmishäiriön kestävää mahdollisimman pitkää katsekontaktia paikalla pysyen ja tästä palkaten. Kotona liitin mukaan seuraamisen käskysanan jonka jälkeen palkkasin kontaktin pysymisestä, tästä edettiin jalkojen nostelun kautta lopulta askeleen ottoon. Sallin koiran laskea kontaktin niin kauan että ihan yhdellä kerralla tää ei tule korjaantumaan, mutta parempaan päin mennään. Mä kun asetin itselleni vaatimuksen että seuraavaan tokokokeeseen ei mennä ennen kuin liikkeellelähdön kontakti on varma. 

Tehtiin tänään Utun kanssa kahdestaan leppoisa hengailulenkki Sorsapuistoon, toi collie on niin mainio kaveri kun se hihnatta jolkottelee vasemmalla puolella ja jättää kaikki sillekuulumattomat hommat sikseen yhdestä vihjeestä. Sunnuntaina kutsuu Jämsä jota ennen Jenna pitää meille vielä pienen briiffin tapahtuman kulusta ja sit kai vaan toivotaan että koira seisoo ja jossei seiso niin sitten nostetaan pyllystä.

Tekstin kuvat huhtikuun lajiesittelypäivältä, kuvaajana mainio koirahierojamme Päivi Loimusalo

Lucky Number 2

Tässä harrastuksessa on varsinkin mulla ajoittain sellaisia hetkiä että se tuntuu ottavan niin paljon enemmän kuin se antaa. Eikä kyse ole oikeastaan edes rahasta tai aina ajastakaan, vaan henkisestä pääomasta. Ensimmäisen kisadebyyttini tein kohta vuosi sitten Koirakoutsin ulkokentällä kun avattiin rally-tokon alokasluokka, ja vaikka mä en enää oikeastaan edes muista miltä se silloin tuntui, oon mä varma että mua oksetti silloinkin. 

No, nyt mua oksetti kuukauden. Itse ilmoittamista ei onneksi ollut aikaa pohtia, kotiseura järjesti tutulla kentällä kohtuuhintaisen kokeen johon varmasti olisi tilaa, treenikaveri ilmoitti aiemmin lajiin perehtymättömänä oman koiransa joka tarvitsi positiivista kisakokemusta ennen käyttäytymiskoetta ja mä ajattelin että nyt saa sitten puolentoista vuoden ei-kun-joo-kun-jahkailu loppua. Mehän mennään tokokokeeseen, perkele. 

Liikkeet tuolla koiralla on olleet kisakunnossa ikuisuuden, joten kuukausi opeteltiin käsittelemään virettä ja etsittiin sitä vieläkin parempaa tapaa palkata ja pitkäkestoisen suorituksen rakentamista. Millä saa koiran suorittamaan kuusi perättäistä liikettä niin että vire ei kättelyssä ammu läpi katosta, mutta kestää kuitenkin kohtuullisena kokeen loppuun? Mikä se juttu on Mökölle? Koiran moottori on kuitenkin samaa kokoluokkaa kuin mun 1,3 litraisessa Nissan Micrassa, se on täysin opportunisti eikä erityisesti tähtää toiminnallaan miellyttämään mua. Lelupalkka ei kokeenomaisessa suorituksessa tule kysymykseen, edes agilityssä palkatessa saaliskaan ei aiheutta koirassa mitään muuta reaktiota kuin "Joo, tonne se meni, how about no". Ruoalla se oli rakennettava - eikä koira ole edes erityisen ahne. Jep, tän koiran kanssa mä haluan ehdottomasti harrastaa tavoitteellisesti kolmea eri lajia. Kieltämättä suurimman osan ajasta mulla on sellainen olo että heti kun mä saan tän BH-tottiksen kuntoon niin meen itte neulan silmästä voltilla. 

Tuomarina tänään toimi Riitta Räsänen, aloitettiin luoksepäästävyydellä jota ennen tuomari totesi että hän ei ota teitä tuonne seisomaan ja jännittämään kun koirat yrittävät tehdä paikkamakuuta joten paikkamakuu olisi tänään viimeisenä. Meidän vuoro oli toisena vähän kuten mä olin toivonutkin, kehään ei tarvitsisi mennä ensimmäisenä mutta siellä ei ainakaan tarvitsisi olla viimeisenä. Ja tänään meillä meni näin.

Luoksepäästävyys 10 - Koiran mikrosiru skannattiin ensimmäisen kokeen kunniaksi heti aamulla ennen koetta ja tuomari kävi rapsuttelemassa Mököä juoksujen tarkistuksen yhteydessä, joten kun istuttiin rivissä tehokkaina koira keskittyi katselemaan mua eikä oikeastaan reagoinut tuomariin mitenkään. 

Seuraaminen kytkettynä 7½ - Mä sain aika paljon läksytystä siitä etten antanut koiralle tarpeeksi aikaa reagoida mun pysähtymiseen. Liinakin oli turhan lyhyellä ja siihen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Käännökset olivat mun mielestäni aika löysiä, mutta niitä ei kommentoitu. Paikka seilasi vähän. Seuraaminen on ollut aina se meidän heikoin liike koska Mökö paineistuu siinä herkästi, ja kun muutenkin pelotti pirusti niin ei ainakaan parantanut. Arvio oli mun mielestäni ehdottoman realistinen ja vähän laskeskelinkin että tuon verran meidän pitää seuruusta ottaa. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½ - Koira irtosi vähän sivusuunnassa lähdössä, mutta paransi kuitenkin ennen liikkurin ohjetta. Meni maahan kuulemma oikein hyvällä tekniikalla, mutta hitaasti. Mä olin tyytyväinen, Mökön työskentely ei ole täpäkkää eikä mulla ole aikomustakaan sitä sellaiseksi hioa.

Luoksetulo 8 - Koira empi ensimmäisen kutsun jälkeen kuten pelkäsin, joten kutsui turhan nopeasti uudestaan sillä koira lähti tulemaan samalla hetkellä kun avasin suuni. Muuten ihan oppikirjasta, suoraan ja ripeästi sivulle. Tuomari ehdotti että jatkossa käyttäisin sekä koiran nimeä että luoksetulokäskyä, ilman "pilkkua tai pistettä" se kun ei mene kaksoiskäskystä. Tää ehdottomasti korvan taakse, täysi kymppi olisi ollut muuten.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - Tää on aina ollut meillä hirveän vahva ja hyvä liike, ja ihan tuttuun tyyliin meni. Jotain perusteluita pistevähennykselle tuli, mutta mä en kuollaksenikaan enää muista mitä. 

Seuraaminen taluttimetta 7½ - Seurasi mun mielestä hieman paremmin ja mä jopa ensimmäisellä pysäytyksellä skarppasin ja tarjosin koiralle mahdollisuuden istua hyvään perusasentoon, mutta liikkeen lopussa täpäytin jalat yhteen ja koira istui turhan eteen. Ja taas läksytystä, ansaittua sellaista. 

Estehyppy 9½ - Olisi ollut täydellinen jos koira ei olisi esteen ylitettyään syventynyt hetkeksi nuuskimaan maata, ei siinä. 

Paikkamakuu 9½ - Meni vierellä maahan hitaasti ja hieman empien. Makasi hienosti ja rauhallisesti hyvässä asennossa vaihtamatta lonkalle. Vilkuili vähän parkkipaikalla liikkunutta autoa.

Kokonaisvaikutus 8 - Saman arvosanan antaisin itse meille koirakkona. Koira tekee suhteellisen matalassa vireessä, mutta kaikki liikkeet suoritetaan varmasti. Ei arvokisatasoa, muttei missään tapauksessa huonoa.

Yhteispistemääräksi haalittiin 169,5/200 ja tulokseksi siis ALO1. Ynnäilin ennen paikkamakuuta ja kokonaisvaikutuksen julistamista että saldo oli sillä hetkellä 130 paremmalla puolella ja laskeskelin että jos seiska saadaan kummastakin niin tehdään ykkönen, ja tehtiinkin sitten vielä vähän paremmin. Koira jaksoi varsin hyvin koko kokeen, olin itseasiassa vähän yllättynyt että viimeinen seuruu tuntui aiempaa paremmalta vaikka alla oli niin monta liikettä. Ja miten se kesto taattiin? Ruokkimalla koiraa kulunut viikko ensin hyvin kevyesti ja lopulta paastottamalla, ja jättämällä liioitellun suureleisesti autoon kupillinen kissanruokaa ja nappulaa. Mökö kun ei elefanttien tapaan unohda. 

Ykköstulos oli positiivinen yllätys, mä kun olin muutama kuukausi sitten vielä ihan varma ettei tokossa kisaaminen tule pitkään aikaan jos laisinkaan ajankohtaiseksi. Seuran treeniporukoita on kyllä jälleen kiittäminen, mun koiraharrastus olisi kyllä ihan eri tolalla jos ei olisi noin hyvää tukiryhmää. Nyt Mökö siirtyy ainakin kuukauden mittaiselle tauolle jonka aikana ei tehdä tottistakaan, Utu saa treenata seuruuta ja eteen tuloa valvonnan alla. Kesällä tehdään TK1!