Got everybody on the floor going... cat

En oo missään välissä ehkä kenties muistanut kirjata ylös, mutta Kostaja, Conkistador, Rankaisija "Beltsi" on asunut meidän kanssa väliaikaisesti viimeiset kuusi viikkoa huoltajansa harjoitellessa kovasti tulevaa ammattiaan Päijät-Hämeessä. Ensi viikonloppuna onneks... valitettavasti Beltsi matkaa takaisin syvemmälle Itä-Tampereelle, mutta sitä ennen yhet sille!

Ennen kesän jäljiltä takaisin opiskelijabudjettiin siirtymistä ehdin tehdä parit hankinnat. Mä oon käynyt agilitytreeneissä viime kuuhun asti aika satunnaisilla kengillä, lenkkareilla, tennareilla - panostin jopa niin paljon että ostin halpahallista muutaman kympin "agilitylenkkarit" jotka koki väkivaltaisen kuoleman Utun hampaissa ehkä kaksi kuukautta myöhemmin. Koska halpalenkkarit teurastettiin ja Jutan kulmakarvat teki villiä paheksuntaa enteileviä liikkeitä aina kun mun lenkkarit ilmestyi autosta, satsasin satasen ja ostin Salomonin Speedcrossit kaikkein absurdeimmassa värissä mitä löysin. Ja my god miten hyvältä pystyykään yksi kenkä tuntumaan jalassa, ja miten astetta paremmaksi mun ohjaamiseni muuttuikaan kun mun liikkumisestani tuli niin paljon vaivattomampaa. Enää en kyseenalaista siis hyvien agilitykenkien tarpeellisuutta.

Toinen äärimmäisen tarpeellinen heräteostos (...) syntyi kun joku huomasi koirafoorumilla että perhana kun lähtee Peteltä halvalla sadetakkia ja siitä se idea sitten lähti. Mökö on sateessa yhtä vaivaton lenkkikaveri ku pulkka kesäkuussa joten ehkäpä nyt uskallamme pidemmäksi aikaa syysmyrskyyn. Utukin siristelee pieniä tehottomia mustia silmiään aina sateella että jospa sillekin tulisi nyt parempi mieli kirkkaanoransseissa tamineissaan. Syksyn näkyvyyttä parannettiin vielä Clas Ohlsonin tiskiltä löytyineillä pantaan kiinnitettävillä lediklipsuilla, Mökölle vihreä koska Mökö on jediritari ja Utulle punainen koska Utu on Sith-lordi. 

Oon ollut koko menneen viikon kipeä joten koirat makasivat maanantain tokon ja torstain agilityn välisen ajan laakereillaan, ja selväksi ainakin tuli millaisen patouman sillä saa aikaiseksi. Torstain treeneihin menin sysäämään koirat muiden huomaan ja tuijottelin ihastuneena kuinka hienosti ne menevät kun meno ei kaadu ohjaajaan virheisiin. Utulle on neljän kepin suora linja nykyään piece of cake joten suuruudenhulluuden vallassa ja puoliksi oikeastaan vitsaillen esiteltiin sille 12 kepin suora - ja I'll be damned mutta sehän meni sen. Ei tokikaan oppikirjamaisesti ja useammalla toistolla siellä ilmeni sitten kaikenmoista höpinää, mutta ihan ällistyttävän mainiosti siihen nähden ettei se ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yli kuutta keppiä. Koodasin heti Anne-Marille että voitaisko katsoa että oliko se vahinko ja käytiinkin sitten lauantaina harjoittelemassa lisää ja kyllä, se meni ne taas. Nyt vaan hitosti toistoo niin niistä tulee makeet, kun ne on jo nyt nopeammat ja itsenäisemmät kuin Mököllä on vuoden treenin jälkeen. Ta-i-ta-va Utu. 

Lokakuun lopulta löytyi kuitenkin vielä sitten sellainen tokokoe johon mielin ilmoittamaan Mökön. Heti seuraavana päivänä alkaa mun loppuvuoden kattava ammatillinen harjoitteluni joten olishan se nyt sweet saada se TK1 tehtyä tän vuoden puolella - ja jos se kahdessa kokeessa on tehnyt kaksi ykköstä niin jopa minä myönnän että taidetaan me jotain osatakin. Tokoinnostus on muutenkin alkanut palailemaan taas Mökön menestyksen myötä. Utun kanssa oon pyrkinyt heti monipuolistamaan ja treenin alla on yhtä lailla avoin kuin alokasluokkakin. Tavoitteena olisi että toista TK1-koiraa en lähtisi leipomaan vaan tähdättäisiin siihen vähän kirkkaampaan avaimenperään Utun kanssa, vaikka kyllä mä taidan käydä edes jonkun tuloksen tekemässä Mökölläkin avoimessa. Spekulaatiota spekulaatiota, katsoo nyt miten aletaan pelata yhteen kun Utua vähän tavoitteellisemmin ruvetaan suitsimaan mutta so far en näe mitään estettä sille etteikö meillä voisi olla ihan urkua auki tokonkin puolella - Utu toki jos saisi päättää niin esteitähän me vaan hypittäisiin.

Meidän torstain agilityryhmä siirtyy seuraavalla viikolla halliin ja koska mä en paikkakunnalla hetkeen ole niin en talvipaikkaa meille hankkinut. Jonkin verran on pakko harrastaa ettei pää leviä, mutta ihan hyvää mahtaa tehdä pieni tauko tähän väliin, johan se colliekin kohta juoksee toiset juoksunsa ja kasvaa ehkä vahingossa aikuiseksikin. Mäkin ehkä valmistun joskus!

Lehmällä Vermoon pt. 2

Kello huitelee jo yli puolen yön, mutta ihan pakko kirjoittaa nyt kun on vielä hommat tuoreessa muistissa. Vähän aikaa sitten kirjoitin kuinka jouduttiin jättämään elokuussa Ikaalisen koe välistä juoksujen vuoksi, joten hyvän koemotivaation iskettyä odottelin koiran juoksut loppuun ja etsin kokeen joka olisi hyvän aikaa juoksujen loppumisen jälkeen mutta kuitenkin sen verran aikaisin että mahdolliset tai oikeastaan tyypilliset valeraskausoireet eivät ehtisi vielä ilmaantua. Kokeen sopi olla myös viikolla, sillä mun syyskuuni on ollut melkosta myllyä viikonloppujen osalta. TamSKilta löytyi mukava iltakoe johon mahduttiin, sitten vaan kolme viikkoa vielä duunia.

Tuntui että meiltä hajosi taas ihan kaikki heti kun ilmosin sen kokeen. Koira tarjoili mitä sattui vihjeitä kuuntelematta, ennakoi jääviä ja seuruun käännöksiä ja jätti noudattamatta ensimmäistä annettua käskyä. Keskitettiin fokus kuunteluharjoituksiin joita tehtiin milloin kenenkin toimiessa liikkurina, enimmäkseen tehtiin suoraa seuruupätkää sekä perusasentoa jonkun huutaessa useaan otteeseen taustalla käskyä tai muita (koetilanteessa) esiintyviä fraaseja ja ohjeita. Sain hinkattua myös 90 asteen käännöksen vasemmalle ihan siedettäväksi, oikealle kääntyminen jäikin sitten seuraavaan kokeeseen ja siltä se lievästi sanottuna myös näyttää. Mutta varsin tyytyväinen oon että muutamalla ihan pienellä huomiolla parannettiin silminnähden meidän koevalmiutta! 

Perjantaina kävin meille agilityn ja rally-tokon kautta tutuksi tulleella koehallilla tekemässä muutaman kokeenomaisen liikkeen ja mm. alokasluokan paikkamakuun kellotettuna (oon todella laiska tekemään tätä yksin, eli rasti seinään) ja palkkasin autoon. Sunnuntaina otin koiralla iltalenkin yhteydessä liikkeet hyppyä lukuunottamatta nakkipalkalla, maanantaina pidettiin vapaapäivä kaikesta muusta paitsi hihnalenkkeilystä. Ruokaa annoin pienen kourallisen ettei maha mene aivan solmuun, vieläkin polttelee niskassa koiran hämmentynyt ilme... Jos se osaisi puhua niin se olisi todennäköisesti olettanut mun antaneen sille kissan iltaruoan. Tänään vielä virittelin vähän mustasukkaisuudella ja menin Utun kanssa kepittelemään puistoon liioittelevan iloisesti Mökön täysin sivuuttaen (ja btw kylläpä hienosti jo pujottelee, meillä on kohta neljä keppiä suorassa linjassa!). 

Tuomarina oli meille edellisestä kokeesta tuttu Riitta Räsänen, joka kävi alkuun käsittelemässä kaikki luokan koirat. Seuraavaksi jakauduttiin kahteen ryhmään joissa käytiin suorittamassa luoksepäästävyys kehänauhojen sisällä. Tuomari lähestyi suoraan edestä ja rapsutti reippaasti koiraa rinnasta, Mökö tönötti leuhkana perusasennossa. "Johan mä tuon näin". Kävikin sitten niin että meidän suoritusvuoro siirtyi toisesta ensimmäiseksi, joten koiralle palkka autoon valmiiksi ja kehiin. Kolme viikkoa mä hengittelin taas syvään, näin unia ja olin hermo kireällä, mutta heti kun mä pääsin sinne kehään ja pyysin kokeen aikana pelkän numeerisen arvostelun niin mua helpotti. Riitta panostaa paljon kilpailijoiden mielentilaan ja kannustaa kysymään, hyvä fiilis on kummallakin kertaa ollut hänen arvioitavanaan. 

Luoksepäästävyydestä saatiin siis arvosanaksi 10. Seuruut olivat taas meidän heikoimmat liikkeet, hihnassa 8 ja hihnatta 7½. Parannettiin siis hihnaseuruuta edelliskerrasta! Jäävät menivät aivan super hienosti, maahanmeno 9½ ja seisominen 10. Oikeasti, kyllä mä tiesin että Mökö ne hienosti hallitsee mutta en mä villeimmissä unissanikaan olisi kymppiä odottanut! Maahanmenon pistevähennys tuli hetken empimisestä ennen käskyn noudattamista. Luoksetulo toimi hyvin nostavalla käskyllä, toisinsanoen ujelsin kuin säkkipilli ja siitä riemastuneena koira tuli ripeästi mutta hillitysti sivulle arvosanalla 10. Hyppy mua vähän pelotti, se vetää koiraa niin paljon ja koska sitä pientä liikkurin ennakointia oli tosiaan ollut ilmassa mä puoliksi odotin että se hyppää jo liikkurin ohjeesta. Malttoi kuunnella vaikka aika hätäiseen annoin käskyn, hyvä reipas hyppy hyvällä pysähtymisellä ja arvosanaksi 10. Paikkamakuu oli tuomarille tyypillisesti viimeisenä kahdessa erässä joista ensimmäisessä Mökö sai reunapaikan. Meillä on ollut paikkamakuussa ongelmana kaksoiskäskyt, mutta nyt odotin yhden ylimääräisen puoli sekuntia käskyn antamista jotta mun käsky ei sotkeentuisi taustameluun. Koira meni ripeästi maahan ja makasi ihan hyvin, vaihtoi puoliksi lonkalle, painoi pään kerran etujalkojen varaan ja katsahti kerran taakseen tuomaria. Arvosanaksi "hyvä kymppi". Paikkamakuun perään arvosteltiin kokonaisvaikutelma jota niinikään parannettiin edelliskerrasta, 8½.

Me ilmeisesti johdettiin koetta hyvän aikaa ja lopulta päästiin jopa sijoille alokasluokan 12 koirasta, mikä oli ihan jäätävän iso yllätys mulle. Mä en ole kovin perfektionistinen tai pikkutarkka tokoliikkeiden viilaaja, ja tarkoituksena olikin lähinnä saada koira jaksamaan koe ihan hyvällä menestyksellä. Koira jaksoi todella hienosti koko kokeen, mä tarjoilin sille iloisia ja nostattamaan tarkoitettuja välikehuja mutta se vaikutti lähinnä kiusaantuneelta koko häsläyksestä ja antoi mulle Mä tulin tänne hommiin enkä pelleileen, kerää ittes - pahaa silmää. Loppupisteet 183,5 / 200, sijoitus 3./12. ja kunniapalkinto kotiinviemisiksi. Saatiin myös lahjakortti jolla ollaan oikeutettuja 50 % alennukseen TamSKin järjestämästä toko - tai agilitykokeesta, eipä tarvii kahdesti miettiä että mihin mennään kolmatta ykköstä hakemaan. 

Kaikenkaikkiaan siis yli odotusten onnistunut koe, seuraavalla kerralla vaan ponnaria vähän löysemmälle edeltävinä päivinä ja luotto koiraan, koska se on teknisesti niin varma. Tyytyväinen olin myös itseeni ja siihen että olin kehässä rauhallinen (no joo, ehkä kysyin liikkurilta että ai mikä liike tää oli? kun mulle annettiin lähtölupa jäävään seisomiseen...) ja sain säädeltyä äänenpainot ja ajoitukset tarkoituksiin sopivaksi. Ujellukset löytyvät vielä filmiltä minkä liitän tähän loppuun, hyvää yötä!

If it ain't broken, don't fix it

Tää on jo kolmas luonnos minkä aloitan, ja koska kuukauden aikana on kertynyt ihan hävytön määrä purkamatonta dialogia niin pahoin pelkään että tästä tulee hyvin sekainen ja hölmö päivitys mutta otetaan riski. Kuvituksena tänään höpsöjä kännykkäräpsyjä ToiSKin kentällä leijuvasta usvasta eilen jäähdyttelylenkin päätteeksi. Huomatkaa mestaripaimen Pilke oikeaoppisesti väijymässä. 

Elokuun teemana on ollut enenevissä määrin toko. Varasin Mökölle syyskuulle uuden kokeen nyt kun enimmät hormonituskailut ovat alkaneet helpottaa, työn alla on tällä hetkellä ennakoinnin karsiminen seuruusta, omatoimisten perusasentojen häivyttäminen, perusasennon kesto ja seuruun käännökset. Aikaa kokeeseen on muutava viikko, joten harjoituksiksi seuraavat. 

• Otetaan apuun liikkuri, palkataan kasvavalla viiveellä asennon pitämisestä liikkurin huudoista huolimatta. 
• Kakkosen kertotaululla perusasennon kestoa, mielellään pienessä häiriössä. 
• Käännöksiä! Vain tiettyyn suuntaan per treenikerta, kriteeriä kasvattaen. Kokeillaan palkaksi lelusta taistelua, katsotaan paraneeko vai väljeneekö. V¤%&u että on vaikeaa kävellä 90 asteen kulmia vaikka on perkele kävellyt koko ikänsä. 
• Selkeät, täysin vakioidut vihjeet sekä onnistumiselle että uudelle yritykselle. Yllättävän hankalaa, vaikka pitäisi olla ihan noviisihommia. 
• Puretaan liikkeitä melko paljon osiin, palkka joka osasta. Ennemmin tekemisen meininkiä kuin palkkaamattomuutta. Osaamattomuus kostautuu jos kostautuu, mutta liian vähän aikaa alkaa rakentamaan palkkaamattomuutta alusta asti. 
• Karsitaan kaikki pakotteet. Koiran huiskimisella ja "herättelyllä" saadaan aikaan vain kiukkuinen ja kiljuva koira. 
• Ei turhaa jäävien/luoksetulon/hypyn hinkkaamista, koira osaa kyllä. Rikki menevät vaan turhasta määrästä.

Utu on aloittanut maanantain ALO-ryhmässä Hervannan porukoissa ja ollut paikalla nyt kolmesti. Ajattelin että usean vieraan koiran läsnäolo aiheuttaisi sinkoilua ja älämölöä, mutta koiraa on tuntunut jopa hieman ujostuttavan yhtäkkiä radikaalisti isommassa ryhmässä. Ollaan vähän sellaisessa pisteessä että koira on tutustutettu perusteisiin sadasta ja yhdestä asiasta, mutta sataprosenttisen valmista ei ole millään saralla ja vihjeiden erottelu on yhtä kesken. 

Utulle treeniin perusasentoon hakeutuminen eri kulmista ohjaajan kääntyessä ensin 90 astetta ja lopulta edetessä suoraan. Pylly liikkuu mainiosti, mutta niinkin sutjakkaasti että meinaa toisinaan unohtua taakse vinoon. Palkan paikka! Paikkamakuu vain paranee, asento hieno ja pysyy, koira on rento mutta tarkkaavainen. Tehosyyniin kuitenkin vierellä makaamisen kesto ja käskyn odottamisen malttaminen. Kapula pysyy hyvin kapulaa kosketellessa, mutta rakennetaan vielä sietämistä kapulan vetämiselle. Varma pito-ote!

Agilityepikset Utun kanssa elokuun lopulla farssi, koiralla tuhat kertaa liikaa kierroksia ja ohjaaja unessa, epävarma ja hädissään. Hallintaa ja varmuutta menoon, nyt teemana oli "kädet irti ratista ja silmille". Kontaktihommat tosissaan käyntiin! Mökölle keppejä ja keinua ja sitten vaan lisenssiostoksille. Emme täydellisiä liene kumpikaan, mutta siellähän opimme. 

Kaikenkaikkiaan Mökölle enemmän kiitosta Mökönä olemisesta, hän meistä kahdesta vähemmän puutteellinen kuitenkin on.