Syväanalyysia

Oon yrittänyt kartoittaa meidän tilannetta rallyn suhteen tankkaamalla noita alokasluokan kylttejä ja pohtimalla itsekseni mitkä meillä on hanskassa ja mitkä ei, joten kirjoittelen nyt niitä ihan konkreettisesti ylös että voin jatkossa seurata miten tää homma lähtee käyntiin.

 Käännös oikeaan sujuu varsinkin hyvällä vireellä ihan saumattomasti. Käännös vasempaankin on hyvä, vaikkei niin nätti kuin oikeaan. 270 asteen oikea käännös pelittää samaan tyyliin, mutta kun samat asteet pitäisi mennä vasemmalle niin koira jää vähän kömpelösti ikään kuin mun väliin. Täyskäännös oikeaan on täydellinen, vasen täysi katastrofi. Tää on oikeastaan niin huono että jonkun pitäisi tulla näyttämään mulle kädestä pitäen miten tää oikeasti menee. Pitäisi seuruuttaa vaan vasemmalla puolella alati pienenevää kehää jotta paikan haku muuttuisi koiralle luonnollisemmaksi. Tosi tyypillisiä tottelevaisuuslajien harrastajien ongelmia siis so far, ah aina niin pelottava vasen.

Sen sijaan vasen täyskäännös, joka on siis hämmentävästi eri kyltti kuin täyskäännös vasempaan, on meidän lähestulkoon bravuuri. Koira vois toki joo olla vähän tiiviimmin mussa kiinni, mutta tää on kyllä yksi varmimmista vähänkin haastavimmista. Mulla on tässä pieni käsiapu jota en ole oikeastaan kokenut edes tarpeelliseksi häivyttää kun se kuitenkin sallitaan. 360 käännökset menee aika kivasti jopa vasemmallakin muutamalla apuaskeleella.

Vauhtia muuttavat kylti on kohtuu hyvin hanskassa, tosin hitaassa tahdissa koira alkaa helposti jätättää. Nopeuden lisääntyessä ei mene niinkään edistämiseksi mutta jos koira on tarpeeksi kuumentunut saattaa se hypähtää kerran tai pari. Seuruuta eri nopeuksilla tulee siis lisätä treeneissä. Askel oikealle on ihan ok-hyvä, oon itseasiassa opettanut tähän ihan käskysanan jotta koira osaisi ennakoida tilanteen paremmin. Spiraalit menee kivasti koiran osalta, mutta mulla on näissä toisinaan ongelmia. Ensinnäkin mulle tuli täysin yllätyksenä että sekä näissä että pujotteilussa saattaa olla koetilanteessa "härötörppöjä" eli radalla on ylimääräisiä törppöjä joiden kiertämisestä seuraa virhepisteitä. Nyt pitää alkaa opetella laskemaan kolmeen ja neljään. Lisäksi mulla on ollut tapana alkaa vähentää kierrettäviä törppöjä väärään päähän, tää vaatii yllättävän paljon ajattelemista.

Koira eteen, vasemmalta / oikealta sivulle (istu) osuudet hoituu käsiavulla. Koira lähtee tosi näppärästi sivulta vauhdista mukaan varsinkin tullessa vasemmalta sivulle. Eteen - käskyn opettaminen taas menee seuraavan pennun ajan koittaessa ehdottomasti things to do first - listalle, koska se on vaatinut yllättävän paljon töitä eikä meinaa vieläkään sujua niin hyvin kuin pitäisi. 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu kyltti on ihan perusjuttuja, koira on vaan niin tottunut laskemaan perseen penkkiin joka välissä että oon alkanut painottaa istumista silloin kun se oikeasti vaaditaan enkä antaa koiran arpoa että haluanko sen perusasentoon vai en (Capt. Obvious to the rescue, mutta tääkin on asia jota ei tule niin herkästi ajatelleeksi). Sama kuvio ohjaajan peruuttaessa ja koiran tullessa eteen tökkii semisti ensimmäisellä askeleella jossa koira tuppaa jäädä seisomaan. Oon itse kyllä epäjohdonmukaisesti hämmentänyt tätä käskyä korjaamalla koiraa match showssa ottamalla askeeleen taaksepäin ja antamalla seiso - käskyn jos takapuoli meinaa laskeutua, joten koira on yhdistänyt sen että kun eukko peruuttaa niin minä nousen seisomaan. Tämän vuoksi oon yhdistänyt rallyn liikkeeseen eräänlaisen signaturekäsimerkin jolla yritetään paikata tätä sekaannosta. Lisäksi korkea vire johtaa helposti siihen että koira astuu herkästi varpaille, käskyn ajoittamista pitää siis pohtia.

Ilokseni voin kyllä todeta että loput kuusi kylttiä ovat niitä perusvarmoja. Istuminen, maahan meno niin liikkeestä kuin istumisen kautta sekä koiran kiertäminen sen odottaessa eri asennoissa - kaikki menee. Ihan hyvin siis menee ottaen huomioon että tutustuttiin lajiin vasta maaliskuussa, ainakin näin mä sallin itseni ajatella. Nyt meidän kehitykselle olisi ensiarvoisen tärkeää alkaa treenaamaan kylttejä ratamuodossa ja mielellään jonkun sivullisen ottaessa videokuvaa. Kesästä näyttää tosin tulevan niin kiireinen että en tiedä uskallanko sittenkään luvata meille virallisia vielä syksyksi, alkutalveksi kylläkin ehkä. Tai mistä sitä tietää jos mä vaikka saisin tosissani aikaiseksi, harmi vaan että treenikaverit ovat enimmäkseen täällä Tampereella. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

kuvat lainattu Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta.

Match Show Hakametsä

Lähdettiin sunnuntaisella treeniporukalla tänään kehäkettuilemaan vaihteeksi Hakametsään (Tampere-asumisen iloja, joka viikko riittäisi tapahtumaa jos vaan käydä jaksaisi). Lievästi sanottuna hienoisen kierroksilla käymisen vuoksi meidän pariesiintyminen Mökön kanssa meni ihan reisille, seisominen oli mitä sattui eikä katsonut muhun päinkään kun ravattiin.

Ensimmäistä kertaa oltiin mätsärissä jossa oikeasti edettiin ripeästi, 45 minuuttia meidän ensiesiintymisestä oltiin jo sinisten kehässä. Mökö otti ihan mielettömän skarpin ja seisoi Svean (!) perässä täysin lungisti vaikka sinisten valkkaaminen kestikin. Päästiin aluksi seitsemän parhaan joukkoon josta valikoiduttiin lopulta kolmanneksi Svean sijoittuessa hienosti ykköseksi. Tuomari huomioi meitä ilmoittamalla että "On tuo Mökö sitten jotenkin ihana", hyvillä mielin lähdettiin siis kehästä.

Melkoinen mätsärikausi ollaan kyllä avattu olemalla kaksi kertaa SIN3 ja kerran PUN1, eikä käyntikertojakaan ole ollut yhtään sitä kolmea enempää. Ensi kuussa taidetaan vielä pyörähtää sekarotuisten kehässä ja sitten aletaan keskittyä ihan muihin hommiin.

Möllirallia ja varustelua

Mä olin tänään niin reipas että aamulenkin jälkeen lähdettiin vuffen kanssa Mustiin ja Mirriin sovittelemaan meidän virallista rally-tokopantaa. Kävikin niin mahtava munkki eli pulla että Joken vanha mallisto oli poistumassa myynnistä joten korjattiin talteen järeä musta aitonahkapanta vain neljäsosalla sen alkuperäisestä (itselleni ehdottomasti liian korkeasta) hinnasta. Saatiin vielä viikonloppuna voimassa oleva alekuponki kaupanpäälisiksi ja nyt mietinkin että minkähän tarpeen mä äkkiä kehittäisin... Tein vähän pantainvistä myöhemmin kotona ja tää on meidän tän hetken saldo,

Hei Riikka, syväterävyys soitti, haluaa kuulemma ylpeytensä takaisin... Nolosta kuvasta huolimatta mun on vähän liputettava sitä että mun puolitoistavuotiaalla koirallani on vain viisi pantaa. Vasemmalla siis tänään hankittu Jokke. Hurtan ja Agrimarketin puolikurrat meillä on arkipantoina helpon riisumisen vuoksi. Pinkki Jokke niitein on ostettu käytettynä kaverin noutajan kasvettua ulos siitä, mutta täytyy sanoa että se ei ole tainnut olla päällä koiralla kertaakaan. Hurtan pinkki pistolukkopanta on ensimmäinen varsinainen panta jonka olen ostanut, koiralla ei tainnut olla ikää neljää kuukauttakaan ja se on niin nafti että on poistunut jo käytöstä. Mä olen niin huono pitämään koiralla pantaa kaulassa etten ole saanut koskaan aikaiseksi tilata muiden elukoilla ihailemiani custom-varusteita, ehkä joskus.

Sit mä noudin tänään postista Horzen paketin josta löytyi uusi peti, mutta aivan kuten jo ääneen toisaalla sanoinkin, liian pienenä. Oletin että pienin peti on pienille koirille ja suurin peti jättikokoisille joten järkeilin ja otin kuudesta koosta kolmanneksi suurimman ja eihän tuo siihen loikomaan mahdu. Korkeintaan onnettomalle sykkyrälle. Kissalle peti tuntuu kelpaavan ja näyttäähän tuo sentään hyvältä, jospa se kelpaisi koirallekin tyynyksi... Mutta nyt mä oon sentään hankkinut sen en-mä-osta-kun-ei-se-siinä-kuitenkaan-nuku-pedin, eikä ollut hintaakaan postareineen kuin reilu 20 €.

Meillä oli tänään tosiaan viimeinen rally-tokon alokaskurssin lähiopetuskerta jonka kunniaksi pidettiin möllikoe. Rata alkoi ihan mukavasti 360 asteen käännöksellä oikeaan, sehän meiltä sujuu josta jatkettiin koira eteen, vasemmalta sivulle, istu - kyltille joka ei niinikään tuottanut ongelmia. Pujottelussa meillä oli aluksi vireongelmista johtuvaa kontaktikatoa jota seurasi aivan järkyttävän ruma vasen täyskäännös mutta spiraalissa koira sai jutun juonesta kiinni ja kontakti parani tosi reippaasti. Koira jäi liian kauaksi eteentulojen toisessa vaiheessa mutta loppurata menikin sitten jo ihan rutiinilla.

Sijoituttiin toiseksi kuudesta koirakosta pistein 98/100. Taluttimen lukon noususta ei tässä kokeessa sakotettu ja muutenkin meitä kohdeltiin hyvin armeliaasti, mutta aika kivastihan se kuitenkin meni. Eiliset häiriötreenit Svea-beauceronin ja Ohmu-porokoiran kanssa tekivät hyvää, tänään ei oltu enää yhtään niin kierroksilla kuin eilen. Seuraavaksi mä otan asiakseni tulostaa alokasluokan kyltit ja aloittaa treenaamisen meidän kurssikaverin kanssa, jahka saan ihan oikeasti aikaiseksi työstää sen kummittelevan vasemman täkärin kuntoon niin voitaisiin syksyllä käydä korkkaamassa jo ihan viralliset ALOt.

Pakko tunnustaa että aluksi mä kyllä ajattelin että pitäkää rallynne, mutta kyllä mä nyt sanoisin että aika kivaahan tuo on ollut ;)

Rakkaudesta bloggaukseen

Lukioaikoina pyörittämäni pienimuotoinen lifestyleblogi on ollut kuollut ja kuopattu jo useamman vuoden, mutta ajatus blogista jonka pitämiseen en varmasti kyllästy on poltellut jo pidemmän aikaa. Lähestulkoon jokaisen koirailun jälkeen olen pohtinut että taas olisi ollut hyvä sauma kirjoitella vähän ylös joten tadaa, tässä se nyt on, uutuuttaan kiiltelevä Hundkarusellen!

Päivitystä alkaa tippumaan sitä myöten kun saan tenttisumaltani aikaiseksi joten toistaiseksi toivottelen hyvää kesänodotusta vaikka todennäköisesti en malta olla palaamatta astialle kovinkaan kauaa.