Irtovuoro Demarilla 23.11

- En meinannut millään saada välistävetoa toimimaan Utulla, olin aina myöhässä ja pelkkä vastakäsi ei tosiaan riitä kokemattoman ja kiihkeän koiran kanssa. Sitten kun aloin kunnolla kääntää myös rintamasuuntaa alkoi homma toimia. Utun toistonkestävyys on agilityssä kyllä ihan mieletön, ja mä oon enimmäkseen myös muistanut panostaa siihen että koira saa iloisesti palkan silloin kun mä teen väärin.

- Utu keksi, että jos este on yli 50 senttiä korkea, siitä on helpompi mennä alitse. Nyt tosissaan sitten treeniä jo ihan isojen koirien estekorkeuksilla ja hyppytekniikkaa! Yhdellä onnettomalla hypyllä palkkasin epähuomiossa alituksen, eikä meinattu saada koiraa siitä millään yli vaikka viritettiin parhaimmillaan neljä rimaa ristiin varsinaisen riman alapuolelle. Koira puski rimat kaulassa palkatta siitä läpi varmaan kolmesti koska ei haittaa ja on niin hiton hauskaa vaikka vaan hengittäis...

- Hyppy lähti yhden tehosession jälkeen sujumaan ja merkattuani erään hyvän pätkän suullisesti, koira palkkasi itsensä kepeillä jotka sattuivat olemaan linjassa hypyn kanssa. Se haki oikean sisäänmenovälin hienosti ja pujotteli täysin tyynesti kepit loppuun asti ja meni vielä seuraavaan putkeen samalla kun mä odottelin suu auki siellä toisessa päässä hallia. Mä oon jotenkin kuvitellut että suora lähestyminen on sille vaikea ja että mun pitää olla aina siellä keppien alkupäässä avustamassa, mutta sehän meneekin paljon paremmin kun mä jään suosiolla kauemmas ja annan sen hoitaa itse sen mitä sille on opetettu. 

-  Kaikenkaikkiaan enemmän luottoa koiraan. 

- Otin noutokapulan halliin mukaan Utun toisen pätkän aluksi ja tehtiin pari hyvää ja iloista noutoa. Laskin kapulan tavaroideni sekaan kentän reunalle, ja kun palasin takaisin miettimään että mistä kohtaa lähdetään jatkamaan sainkin yhtäkkiä kapulan käteeni. Kiitin, vein takaisin ja ehdin hädintuskin pois kapulan luota kun Utu taas jo toi sitä, että hei sä unohdit tän tonne. Sen jälkeen kun Utu lähtöluvan saatuaan lähtikin hakemaan taas kapulaa, päätin että nyt se menee piiloon. Ja tää oli se koira, jonka palautuksen nihkeyden kanssa tehtiin tossa hetki aika huolella hommia..

- Se kapula jäi tietty sinne halliin... Käyn huomenna ohi ajaessani katsomassa että oisko se jollain ilveellä edelleen siellä, mutta tilasin kuitenkin jo uuden 250 grammaisen puukapulan samalla kun tilasin Utun hartaasti odotetun joululahjan eli Back On Trackin verkkoloimen, joka oli Peten koiratarvikkeen nettikaupassa alennuksessa.

Mökömurheita

Mentiin aamusta heti yhdeksältä Sport Dog Parkille Annin ja Lunan kanssa. Kentällä oli valmiina 19 esteen rata jota hyödynnettiin ja tehtiin osissa, tai ainakin yritettiin.

Mökö oli täysin hyödytön alusta loppuun. Mökö on ollut oikeastaan koko viikon tokotreenejä lukuunottamatta melko hyödytön. Irtioleminen on ollut sitä, että koira irtoaa parhaimmillaan satakunta metriä ja luoksetulokutsuun reagoi lähinnä pysähtymällä ja katsomalla taakseen. Oikeastaan kaikki käskyt ovat menneet arjessa siihen, että koira haistelee ensin haisteltavansa loppuun ja alkaa sitten vasta miettiä että pitäisiköhän. Musta on tuntunut ensimmäistä kertaa siltä, että se ei ole mulla hallinnassa kun se on irti, vaikka ei se vaaraksi yhdellekään ihmiselle tai eläimelle olisikaan. 

Sille on kehittynyt muitakin hieman ihmeellisiä käytösmalleja, kuten ylireagointi liukkaisiin alustoihin, etenkin rappukäytävien pintoihin. Kotona Tampereella se liukastui kerran kierreportaissa, joissa kulkeminen loppui siihen. Nyt Lahdessa se liukastui hissistä tullessaan, joten nyt jo hissin kolahtaessa kerrokseen se jännittyy niin että silmänvalkuaiset vilkkuvat, ryntää pelkäämänsä alueen yli, liukastuu vauhdin takia varmasti ja pelko vahvistuu. Mökö on musta ollut aina varsin tasainen ja varma koira, joten tällaiset merkilliset pelot ja niiden huono palautuminen on vähän huolestetuttavaa. Toinen vastikään häiritsemään alkanut käytös on tarpeiden tekeminen, joiden suhteen koiraa ei saisi yhtään jouduttaa tai painostaa tai se menee lukkoon ja jähmettyy paikalleen. Kaikkein parhaiten kiireessäkin pissattaminen onnistuu kun itse kävelee reippaasti eikä kiinnitä koiraan mitään huomiota. Joskus myös tuntuu, että se pidättää tarkoituksella niin kauan että löytää jotain merkattavaa, mikä pidentää varsinkin aamu-ulkoiluja huomattavasti. Porukoiden pihalle pissattamisesta on tullut ihan farssi, kun se ei työpäivän mittaisen tauon tai ruokailunkaan jälkeen yksinkertaisesti tahdo tehdä tarpeitaan, vaan jähmettyy portaille ja luimistaa korviaan kun sitä kannustaa iloisesti tulemaan toisen koiran kanssa pihan perälle. 

Treeneistä ei tullut tosiaan mitään, laitoin koiran ensimmäisen kolmen esteen jälkeen takaisin autoon koska en saanut sitä ottamaan ainuttakaan laukka-askelta vaikka se tuli radalle näennäisen innoissaan. Seuraava sessio alkoi paremmin, mutta koira alkoi tehdä ihmeellisiä väistöjä radalla eikä edes pyrkinyt seuraamaan ohjausta vaan valitsi itse satunnaisen putken jonne ravasi korvat luimussa. Ainahan se on ollut ohjaajapehmeä ja käyttäytynyt juuri tuolleen jos mä oon ollut epäreilu tai painostava, mutta meillä ei mun mielestäni ollut mitään epäselvyyksiä. On jotenkin vaikeaa yrittää aktivoida koiraa ja käyttää siihen tällä taloudella melko paljon rahaa ja aikaa, jos koira ei ole pätkän vertaa kiinnostunut tekemään mun kanssa töitä esimerkiksi tuolla agilityradalla. Samassa hallissa se teki kuitenkin mielellään töitä kaksi viikkoa sitten rally-tokokisoissa. 

On vaikea nauttia koirasta tai edes yrittää asennoitua sen suhteen positiivisesti, kun samaan aikaan mulla on mun elämäni koira Utu jonka kanssa jopa hihnakävely saa hyvälle mielelle. Kontrasti on valtavan iso, ja ankeasta fiiliksestä tulee kierre jossa koira reagoi mun nihkeyteeni joka tekee mut vielä nihkeämmäksi. Mua on niin monesti surettanut että mulla on alle kolmevuotias koira joka ei tunnu toisinaan nauttivan yhtään mistään, ei ihmisistä, ei koirista, ei leikkimisestä, ei mistään muusta kuin matolla makaamisesta ja nenän seuraamisesta. Onko se vaan sen perimä? Tätäkö saadaan kun yhdistellään metsästysrotuja palveluskoiriin, koira joka ei loppujen lopuksi sovellu oikein mihinkään? Oon monesti jo Mökön pentuajoista lähtien ajatellut, että me ei taideta sopia persoonina erityisen hyvin yhteen, ja sekin tunne on vain vahvistunut kun toinen koira taas on sopinut aina mulle mahdottoman hyvin. 

Onko se kipeä? Onko se jumissa? Onko se hormonaalinen? Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa viedä koira eläinlääkäriin pelkän intuition perusteella, niin nyt sen varmaankin tekisin. Onko se aneeminen? Kärsiikö se jonkin puutteesta? Sen vatsa toimii ja se syö hyvällä ruokahalulla, sen nivelet on kuvattu terveiksi ja se näyttää hyvinvoivalta ja elinvoimaiselta kaikin puolin. Miksi ihmiset olettavat jatkuvasti että se on jo vanha koira? Eikö se vaan sovi mulle, pitäisikö mun muuttua, aloittaa alusta, palkata ja kannustaa sitä joka käänteessä ja vannoa ettei hymy hyydy ikinä? Johtuuko se tästä epävakaasta tilanteesta, siitä että ollaan jatkuvasti eri osoitteessa ja istutaan autossa? En tiedä, mutta tää alkaa olla vähän hankalaa kun meillä ei ole toisinaan minkäänlaista yhteyttä niin arjessa kuin harratuksissakaan. Ei sillä, en mäkään ole voinut pitkään aikaan niin pahoin kuin mitä oon voinut viimeisen neljän viikon aikana, vaikka työstäni ja sen ammatillisesta kasvusta nautinkin. Mäkin vaan haluaisin jo kotiin. 

Kerron Utun huomattavasti onnistuneemmista treeneistä kun oon paremmalla tuulella.

Tokotorpedot

Me ollaan koirien kanssa väliaikaismajoituksessa Lahdessa, koska mä suoritan mun amk-tutkinnon pitkää harjoittelua Päijät-Hämeen keskussairaalan laboratoriossa. Meillä ei luonnollisestikaan ole kummoisia treenimahdollisuuksia täällä, ja vaikka muutama koirakaveri ollaankin tavattu niin oon järjestänyt tekemistä ottamalla itseäni niskasta ja treenaamalla kummallakin tokoa. Tässä mietteitä muistiinpanohengessä.

- Kapulasta tulee huomattavasti tavoitellumpi, kun koirien lukumäärä suhteessa kapuloihin on 2 per 1. Mökö yllätti viime viikolla, varasti Utulta kapulan ja lopputuloksena oli häntä putkella laukkaava seropi, hyvin suivaantunut collie ja perässä raivoisasti nelistävä ja kannustava omistaja. Utu palautti kapulan mulle täydellisesti, Mökö sai varastamisen kautta hyvää positiivista energiaa kapulasta. 

- Seuruu ei pysy ilman ylläpitotreeniä jos koira ei sen funktiota täysin ymmärrä, muista tämä Riikka. Utun seuruuta parannettu nyt kahden session verran sekä perusasentosiirtymillä, rehellisellä imutuksella sekä  kevyellä hihnapakotteella ja oikea paikka alkaa taas muistua mieleen. Pää kääntyilee hurjasti eri suuntiin ja koira ehtii täpistää lyhyessäkin ajassa hurjasti, mutta pääasia että huomio on kuitenkin taustalla kokoajan tehtävässä eikä koira nuuski, jätätä tai laamaile. Kriteeri ei vaan ole vielä täysin selvillä.

- Takapää on colliella mahtavan hieno siihen nähden että sitä ei ole tietoisesti treenattu hirveästi. 180 ja 90 astetta helpot tiivistää sitten kun seuruu sujuu muuten halutulla tavalla. 

- Jäävä maahanmeno vaatii vielä multa kevyen rytmityksen, mutta homma on hanskassa ja sujuu yhdellä käskyllä. Nopeus kasvaa varmuuden lisääntyessä, tietää Mökö kommentoida. Jos koira koettaa ennakoida jäävää, muistaa Riikka aina sanoa iloisen ohon ja jatkaa seuruuttamista.

- Noudon nihkeä palautus parantunut, kiitos pk-ukon kera sakemanninsa jotka sattuivat olemaan ToiSKin kentällä samaan aikaan while back. Lähtee kapulalle superiloisesti valtavilla loikilla. 

 - Kaukojen tekniikka mahtavan hieno! Etäisyyttä kasvatellaan. 

- Paikkamakuihin pitää alkaa kohta toden teolla panostamaan myös ryhmässä. Tällä hetkellä reilu minuutti onnistuu tastahäiriöllä.

- Luoksetulo ihan ok, vähän saisi olla ripeämpi. Vähän samanlaista nihkeyttä ehkä kuin noudon palautuksessa, jospa se onkin hieman vaikeaa ja jopa piirun verran paineistavaa juosta kohti liikkumatonta ohjaajaa? Palkkaussuunta!

Entäs Mökö sitten.

- Mökölle otettu ensimmäistä kertaa avoimen luokan paikkamakuuta ja luoksetuloa. Paikkamakuu leikkikentän palloseinän avulla, ei täyspitkää etäisyyttä ja ihan 15 sekunnin tutustumisajalla. Koira odotti rennosti koko ajan. Luoksetulon pysäytys odotettu, ekalla vihjeellä jäi kuin täi tervaan ja alkoi ennakoida välittömästi ja vauhti (niin mikä) tippui. Eli ihan helvetisti läpijuoksuja suhteessa pysäytyksiin, aina kun koira ennakoi niin läpi.

- Hiphei, vain yksi seuruuliike koko luokassa ja senkin kerroin vain kaksi! Arvostelukriteerit toki tiukempia ja matka pidempi, mutta kyllä me tästä ylläpitotreenillä selvitään.

- Kaukoissa vaikea ymmärtää että pyllyn ei sovi liikahtaa kun siirrytään makuulta istumaan. Hauskaa, miten pieni collie on tarjonnut tätä juuri haluamallani tavalla pennusta asti, mutta Mökölle kovin vaikea. Ei muuta kuin oikean tavan ahkeraa merkkausta.

- Mä oon vahingossa onnistunut naksuttelemaan kapulasta niin kivan, että ulkona vire nousee sen näkemisestä ihan hurjasti. Tarjosin sitä koiralle eilen maahan, ja alkoi hirveä sählääminen ja kapulan retuutus josta kovaääninen ja riehakas kiitos. Muutaman kerran koiran nostettua kapula maasta palkka ja sitten kepillä jäätä, koira perusasentoon ja kapulan heitto yhdistettynä täysin uuteen painolastittomaan käskyyn. Jumaleissön, se haki sen. Ja toikin sen niin, että sain sen otettua koiran suusta ennen kuin se tipahtaa kenttään. Ja ihan hirrrrveä remakka päälle tästä tietysti, mikä läpimurto!

- Nyt jos tuosta luovutuksesta saisi edes sellaisen että siitä saisi jonkin muun arvosanan kuin nollan, niin mä kehtaisin oikeasti viedä tuon koiran sinne avoimeen luokkaan. Kun nuo muut liikkeet eivät mitään mahdottomia ole, hypyssä tuskin tulee olemaan ongelmaa ja jäävät sujuu vaikka mä kävelisin Viialaan ensin koiran ohitettuani.

Mahtavan hienot tokokoirat, kyllä on ilo tehdä hommia.

Vierailu Vuokkosilla

 - Utulle enemmän valmiita etupalkkoja ja sikana keppikulmia. Miten keppikulmia? Kuja paras, mutta hankalasti saatavilla, nelosilla toki mahdollista ottaa paljon toistoja mutta kelit tulee vastaan, ohjurit jos muu ei auta.

- Mökölle startteja ja kissanruokaa, koska Mökö ei tuosta valmiimmaksi enää tule. Hyvä Mökö!

- Riikan kädet elää omaa elämäänsä, vaikka Riikan käsien tehtävä on ohjata koiraa. Tasainen, varma käsi, älä nyi kädellä koiraa tarpeettomasti. Älä myöskään kumartele. Muuten Riikan liike oli tänään ihan kelvollista, vaikka Riikka ei oikein saanut tiukkaa käännöstä keppejä edeltävälle hypylle.

- Tiinalle käytöstapoja ja jäätelöä kehän laidalle.

Suomenmestaruusrallit

Hauska ja ihan tuottelias päivä takana Lempäälässä. Ajeltiin aamusella Mökön kanssa ihan kahdestaan kisapaikoille, joissa tarkastettiin ensimmäistä kertaa koiran siru, nyt kun rally-tokon virallistuminen tekee tuloaan. Puoli kymmeneltä alkoi rataantutustuminen ja Mökö oli vuoronumerolla 19. Tuomari oli aika tarkka, mutta koira oli hyvässä vireessä ja hommat oli vanhoja tuttuja, oli jotenkin erityisen kivaa pitkästä aikaa käydä rally-kokeessa. 

Toinen kyltti oli houkutus, johon oli asetettu törppöjen lisäksi iso Ihaa-pehmolelu ja toiselle puolelle ilmeisesti Dentastixeilla täytetty aktivointipallo, ja siihen aktivointipalloon kaatui aika huolellisesti koiraa koko kisan, mutta Mökö piti hyvää kontaktia ja ainoastaan nuuhkaisi kerran maata siitä kohtaa mihin edelliset koirat olivat palloa kieritelleet. Siitä 1 virhepiste. Kolmoskyltiltä otettiin 1 pisteen puutteellinen yhteistyö, mitä en itse hahmottanut kun musta koira tuli vaan eteen vähän vinoon. Se myös palasi takaa niin nopeasti vierelle, etten usko sen ehtineen edes haistaa aktivointipalloakaan. Nelosella, joka oli 360 oikealle lopetin kai pyörimisen turhan aikaisin sillä siitä myös virhepiste, lienikö nimityksellä ohjaajavirhe. Spiraali tehtiin vasemmalle ja ensimmäistä kertaa juosten, Mökö edisti jonkin verran joten kaarteessa poikitti, mistä taas vähän miinusta. Ysikyltti oli istu, askel oikealle, istu mistä otettiin kymppi. Kisaohjeen mukaan koiran tulisi säilyttää rintamasuuntansa koko liikkeen ajan, mikä ei meillä nyt ihan sataprosenttisesti toteudu, mutta ei siitä koskaan aiemmin ole kukaan noin rankasti sakottanut jos ollenkaan. 

No, säännöt on sääntöjä, mutta loppurata meni puhtaasti ja mukavasti ja lopputulemana 86 pistettä sadasta ja RTK2. Sijoittumisesta oli turha edes haaveilla noin isossa kisassa, mutta eipä meillä muita tavoitteita ollutkaan kuin ToiSKin joukkue-edustus ja kiva päivä. Ainakin meidän alokasluokan laekenois veti yli 90 pistettä, eli onnistunut reissu siinäkin mielessä. Mökön kanssa oli kyllä superhauskaa tehdä töitä, jos sen saisi aina toimimaan noin niin sen kanssa voisi tehdä mitä vaan.

Kävin välissä kotona ottamassa Utun kanssa noutoa ja seuruun käännöksiä, saatin palautukseen vauhtia ja varmutta kun korjasin omaa asentoani, liikkeen suuntaa ja palkkasin lelupalkalla taakseni. Myöhemmin päivällä ajeltiin vielä SDP:n ohitse jossa käytiin Utun kanssa katsomassa miten TamSKin porukoilla oli mennyt ja oman joukkueen voittajakoirakko, teki hyvää pienelle apina-automaatille olla ihan rauhassa vaan vaikka hänen agilityhallissaan sattuu ja tapahtuu. Ensi viikolla luvassa treffit 18-viikkoisen nahkapojan kanssa ja pitkästä aikaa agilityä, voi että miten parasta.

Koirasi

Aikani ratoksi ja kerrankin tehdyn löydön kunniaksi koira-aiheinen kysely! Alkuperäinen kysely oli vaan kielellisesti melko hirveä ja siinä oli muutamia vähän höpsöjä kysymyksiä, joten muokkasin paikoin aika raa'alla kädellä. In case joku törmää jossakin muualla.

Koirasi nimi, ikä ja sukupuoli?

Meillä asuu Mökö "Mökö" joka on ensi kuussa kolme vuotta täyttävä narttu, sekä Acting Top Maid "Utu" joka täytti heinäkuussa vuoden, narttu myöskin.

Lenkitätkö koiraasi aamuisin? Jos niin, kuinka kauan olette lenkillä?

Keskimääräisesti varmaan vartin, myöhäisempinä aamuina puolisen tuntia. Me ollaan aika aamu-unista sakkia koko porukka, ja jos ulkoiluttamista seuraa se että mä lähden duuniin tai kouluun niin koirat kömpivät paremmin takaisin nukkumaan jos ovat päässeet hoitamaan lähinnä asiansa. 

Kuinka kauan koirasi on yksin päivällä?

Koska oon opiskelija jolla on epäsäännöllinen rytmi, koirat on yksin kaikkea muutaman minuutin ja työpäivän väliltä. 

Kuinka monta kertaa päivässä lenkität koirasi? Nurkan takana käymistä ei oteta huomioon. 

Aamun ensimmäisen ja illan viimeisen lenkin välillä on yleensä kaksi lenkkiä, joista rokotetaan sen mukaan mitä muuta ollaan päivän aika tehty. Jos me ollaan 1,5 tuntia agilitytreeneissä, niin ei me enää tuntia sen jälkeen juosta, vaan tehdään kolme lyhyempää asiointia ulos sinä päivänä.

Kuinka kauan liikut koirasi kanssa ulkona, että koet ulkoilutuksen lenkiksi?

Varmaan joku 45 minuuttia on sellainen esimerkiksi kaupungissa hihnassa että koen siitä koirille jotain hyötyä olevan. 

Ulkoilutatko koiraasi yleensä flexissä vai normaalissa remmissä?

Jos koirat eivät ole irti, ne ovat yhtä pitkissä rasvanahkahihnoissa. Flexiä meillä ei ole, noiden nahkahihnojen lisäksi löytyy muutama noutajatalutin lähinnä varakäyttöön ja metrinen grippiliina. 

Kun kävelytät koiraasi, kulkeeko se vasemmalla puolellasi? 

Tätä piti ihan miettiä, sillä mulla ei ole oikeastaan mitään muuta vaatimusta hihnassa kävelylle kuin se että hihnan tulee olla löysällä. Alkulenkistä ovat yleensä hihnan mitan päässä edellä, mutta Mökö varsinkin hakeutuu helposti vasemmalle puolelle, joko kärkkymään tai tutkimaan pientaretta. Mulla on aina kummatkin hihnat samassa kädessä jotta koirat eivät vaihtelisi omin päin puolia mun ympärillä, ja ne taitaa kyllä olla vasemmassa. 

Koetko että koirasi palelee yli -10 asteen pakkasilla?

Mökö ei palele oikeastaan missään kelissä niin kauan kuin se pysyy liikkeessä, mutta Utulle laitan herkästi varsinkin viimaisessa pakkassäässä manttelin juurikin tuossa kymmenen miinusasteen kieppeillä. Se on niin kova kyllä tusaamaan ettei kovin helposti ehdi palelemaan, mutta mua paleltaan ehkä enemmän katsoa sitä. 

Vaikuttavatko säätilat koirasi lenkitykseen? 

Vaikuttavat ne sen verran, että kuka ikinä se olikaan joka pelotteli että koiran kanssa on pakko mennä ulos kelissä kuin kelissä, valehteli. Meillä ei erityisesti kukaan tykkää sateesta, joka muuttaa etenkin Mökön perässä vedettäväksi malliksi, ja jopa Utu iski liinat kiinni eräs ilta tässä kun yritin pissattaa sen rankkasateessa. - 20 astetta on aika lailla sellainen mun henkilökohtainen limit, etten sitä kylmemmässä ensimmäisenä ole lähdössä järven jäälle tekemään lumipalloja koirille. Mököllä on myös selvästi kuuma kun lämpötila alkaa nousta + 20 paremmalle puolelle, joten hellepäivinä ei yleensä liikuta yhdentoista ja neljän välillä päivällä, ellei uimaan mennä. 

Käytätkö koiraasi muuten ulkona, kuin lenkittäessä? 

Öhm no joo esimerkiksi treenatessa tai muuten vain humputtelemassa, uimassa, tovereita tapaamassa jne. Tykkään myös viedä koiria paljon erilaisiin ulkoilmatapahtumiin, kavereiden pihoille ja porukoilla toki ollaan paljon ulkona pihalla ihan leikkimässäkin. 

Lempirodut?

Mä tykkään lähes yksinomaan paimenista, oikeastaan ainut poikkeus taitaa olla novascotiannoutaja jos pohdin omiin tarpeisiini sopivaa koiraa, mutta koska en ole erityisen kiinnostunut MEJÄstä, NOMEsta tai muistakaan noutajille tyypillisistä touhuista niin paimenet ne taitaa mun juttuni olla. Viimeaikoina oon ihastellut kroatianpaimenkoiraa ja treenikaverin käyttisbortsua, mutta luonnollisesti pisimmän korren on so far vetänyt tuo nahkacollie. Koiran pitää olla liioittelematon, kompakti mutta mielellään maksi, rakenteeltaan hyvin kulmautunut ja kevyt ja mahdollisimman ohjaajakeskeinen. Sitten jos mietitään, mistä roduista pidän lähinnä ulkoisten seikkojen perusteella niin niitä ovat mm. venäjänvinttikoira, kooikerhondje, pyreneidenpaimenkoira, stabyhoun ja kiharakarvainen noutaja.

Mitä rotuja et ottaisi?

Helpompi oli tosiaan sanoa minkä ottaisin. Kaikki hyvin pienet ja toisaalta hyvin suuret ja massakkaat rodut, lyhytkuonoiset, suurikorvaiset, työlästurkkiset, geenipooliltaan kapeat, lyhytjalkaiset, huomattavasti korkeuttaan pidemmät ja tietysti sitten mulle hyödyttömät kuten metsästys - tai vetokoirarodut on helppo rajata pois. 

Mitä ruokaa koirasi syö?

Meillä syödään nappulapohjan päällä luita, rustoja, öljyjä, hapanmaitotuotteita ja satunnaisia lihatuotteita. 

Vaihdatko ruokamerkkiä, kun ruoka loppuu?

Mökölle en vaihda ainakaan toistaiseksi, Utulle kokeilen seuraavaksi Proboosterin Sportia. Pääsääntöisesti kuitenkin en, mutta Utulle on vielä hakusessa ruoka joka tulisi kompaktimmin toisesta päästä. NEUn ruokia olen myös pohtinut. 

Minkä perusteella valitset ruoan?

Hyvän hinta-laatusuhteen, korkean rasva - ja valkuaispitoisuuden ja vehnättömyyden perusteella. Yritän suosia ruokia joiden sisällön ymmärrän ja tunnen.

Liotatko koiran kuivaruokaa ennen kuin tarjoat sen koiralle? Miksi? Miksi et?

Mä lisään kuppiin vettä juuri ennen ruokintaa, mutten varsinaisesti seisota. Tykkään että varsinkin Utun ruokailu on rauhallisempaa ja tavara menee sujakammin alas kostutettuna, ja Mökö joka muuten juo niukasti saa osan nesteestään ruoan mukana. Tykkään myöskin, että rouskuteltava ruoka antaa hampaille hieman lisätöitä. 

Tarjoatko säilykeruokaa? Miksi? Miksi et?

En oikeastaan, oon joskus ostanut Mökölle hätävarana markettisäilyruokaa mutta ne tuppaavat olemaan aika mössöjä ja en koe tarvetta. Tosin metallivuokaiset kissanruokahyytelöthän meillä on loppupalkkana esimerkiksi tokokokeissa, mutta ei kai sitä lasketa. 

Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä väliherkkuja?

Puristeluita meillä lojuu oikeastaan aina pitkin nurkkia, ja ostan säännöllisesti naudan lumpion tai muun isomman herkun jonka tuhoamiseen menee useita päiviä. 

Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms.?

Ei oikeastaan ikinä. Niiden konsepti on silleen vähän pölö, että ne syödään hetkessä mutteivat ne oikein palkaksikaan käy. 

Saako koira kotiruoan jämät? Miksi?

Mä teen usein vähän turhan paljon ruokaa vain itselleni, ja jos jämät ovat koiralle sopivat niin Mököä käytän aika sumeilematta jätemyllynä. 

Montako kertaa koira juo vettä päivässä?

Ei mitään hajua. Aika monta. 

Juoko koira kerralla kupin tyhjäksi vai vähän silloin tällöin?

Pyrin ettei niin kova jano pääsisi koskaan syntymään että tuhoaisivat koko kupin kerralla.

Montako ateriaa koira saa päivässä?

Yhden aterian illalla plus treeninamit. 

Annatko haistella vastaan tulevia koiria?

En anna, jos törmään hyvässä paikassa tuttuun koirakkoon niin päästetään koirat hihnoista tervehtimään, mutta vieraiden koirien kanssa ei käytös - ja tartuntasyistä nuuhkita. 

Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella?

Varmaan osaisivat, mutta en ole kiinnostunut kokeilemaan.

Käytkö koirapuistossa? Miksi? Miksi et?

Hyvin vähän. Mökö ei ole erityisen koirasosiaalinen, se lähinnä nuuhkii itsekseen jäykkänä ja pihisee kiukusta jos joku on sitä kohtaan liian tuttavallinen tai innokas. Nylkyttäjiä se ei jaksa yhtään vaan ojentaa aika ikävästikin, joten ei koirapuistoa Mökölle. Utu taas päinvastoin sietää liiaksikin nylkytystä ja ahdistelua, paimentaa haukulla juoksevia koiria ja rakastaa ihmiset kuoliaaksi. Ei siis koirapuistoa Utulle. Joskus poikkean iltasella huonolla kelillä ja päästän hetkeksi juoksentelemaan, jos on tyhjää. 

Hallitseeko koira perustottelevaisuuden? 

Eiköhän ne tällä sahaamisella sen nyt ainakin hallitse.

Onko koira missään lajissa valio?

Ei ole. Mökö ei luonnollisesti missään voi valioitua, Utustakaan tuskin tulee esimerkiksi muotovaliota mutta jos sille jonkin valionarvon aikoo hankkia niin ehdottomasti agilitystä. 

Tietääkö koira, mitä EI tarkoittaa? Totteleeko se sitä?

Mä yritän olla käyttämättä ei-sanaa mahdollisimman paljon, se on säästetty niille jutuille joihin sitä todella tarvitaan ja silloin se kyllä tehoaa. Jos koirat jotain höpsii niin ennemmin yritän kiinnittää niiden huomion muutoin jutustelemalla ja sitten kehaisemalla kun höpsöily loppuu. 

Keräätkö koirasi kakat? Miksi? Miksi et?

Aina jos ollaan kaupungissa niin kerään. En tykkää siitä koirankakasta teiden pielissä sen enempää kuin kukaan muukaan. Puistot ja metsiköt valikoin vähän sen mukaan että miten lähellä kulkuväylää kakka on, ihan pusikosta en hae ja metsästä en sitten kerää lainkaan. 

Saako koira tulla tuoleille, sohville, sängylle? Miksi? Miksi ei?

Saavat tulla kaikille, Mökö ei oikein esimerkiksi sängyssä viihdy, joten Utulta en ymmärtänyt sitä kieltää ja tämän vuoksihan me nukutaan sen kanssa lusikassa. Saavat olla missä ovat kunhan ovat puhtaiksi luututtu ja lähtevät jos niin pyydän. Mökö on kyllä muutenkin niin kiero, että vaikka sohva olisikin kiellettyä aluetta, se nukkuisi siinä varmasti salaa. 

Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä ajatellen?

Mökö tuli puhtaasti lenkkikaveriksi, Utu tuli paperilliseksi, palveluskoiraoikeudet omaavaksi toveriksi moneen menoon. Ja eihän se Mökökään ihan pelkäksi liikuttajaksi jäänyt. 

Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa? Kerro.

Mökö harvemmin, pienenä se nyrjäytti hankikannolla kerran tassunsa mutta se meni levolla ohi. Utu taas tuntuu olevan aina vähän ruvella jostakin, se kun ei kauheasti säästele etenemistään.

Millainen murkkuikä koirallasi oli pentuna? 

Kummatkin ovat olleet aika kilttejä nassukoita aina, Utulla oli sellainen pieni en tee sun kanssa-uho tuossa kesällä juoksujen jälkeen mutta kärsivällisyydellä selvisimme. Mökössä nyt tietysti vähän aiheutti kokemattomalle ihmiselle haastetta se että se oli vuotiaana aika hankala tyyppi muiden koirien kanssa, mutta se sitten vaihtui iän myötä välinpitämättömyyteen. 

Onko koirasi dominoiva?

En sanoisi, Utu varsinkin on hirveän diplomaattinen ja nöyrä. Mökökään ei lähtökohtaisesti käyttäydy dominoivasti kuin uhatessa. 

Miten koirasi suhtautuu liikkuvassa ajoneuvossa olemiseen? 

Kumpikin on matkustanut henkilöautossa, bussissa ja junassa ihan hyvällä menestyksellä. Utua pelotti pienenä ajoittain kovastikin, mutta pahoinvointilääkekuurin jälkeen ongelmia ei oikeastaan ole ollut. Pitäisi kyllä välillä käydä vaikka bussiajelulla. 

Onko koirasi herkkävatsainen?

Mökö ei missään määrin, sillä on maha löysällä ihan muutaman kerran vuodessa. Utu on herkempi, ei överiherkkä, mutta reagoi vieraaseen ruoka-aineeseen kyllä mahallaan jos määrä on hiemankin liian iso. Pienempänä oli löysällä ajoittain, mutta ei ole nyt varmaan kesän jälkeen pistänyt mahaa niin sekaisin että olisi sisälle tullut. 

Pitääkö koirasi uimisesta/kahlaamisesta?

Utun mielestä uiminen on ihan mahtavaa ja se ui pitkiäkin matkoja mun perässä järvellä. Mökö kahlailee, mutta ei mene vatsalinjaa syvemmälle edes pallon perässä. 

Entäs ihan pesemisestä?

Eivät nauti, mutta eivät vastustakaan. 

Antaako koirasi leikata kynnet ilman ongelmia?

Mökö muljauttelee silmänvalkuaisia sakset nähdessään, mutta tarjoaa ihan reippaasti tassuja pyynnöstä. Sillä on koomisen inhimillinen tapa taivuttaa päätä taakse ja laittaa silmät kiinni joka kerta kun sakset ovat kiinni kynnessä. Utu ei ole kynsileikkureiden kovin fani myöskään, ja sen kanssa oon joutunut opettamaan leikkuun ihan lahjonnalla. Mökölle on aina ollut helppo suorittaa hoitotoimenpiteet henkisellä ylivallalla, mutta Utu on tarkka koskemattomuudestaan ja on mulle muutaman kerran irvistänytkin. Sen siitä saa, kun leikkaa sinne suoneen asti pari kertaa. 

Onko koirasi turkiltaan helppo - vai vaikeahoitoinen?

Helppoja ovat kummatkin siinä mielessä että laittamista eivät vaadi, mutta karvaavat kyllä, Utu valkoista tikkukarvaa ja Mökö pehmeitä nöyhtäkasoja.